Korpimaisemaa Orinoron rotkolla

Savon reissulla kävimme tutustumassa Orinoron rotkoon Leppävirralla. Orinoron rotkoa pidetään yhtenä Savon seitsemästä ihmeestä. Rotko onkin kaunis. Se on noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kävelimme kokonaisuudessaan noin 7 km lenkin ja saavuimme rotkolle sen yläpuolelta. Reittejä on ilmeisesti myös lyhyempi, jos kävelyn aloittaa eri kohdasta. Lähdimme Mustinmäki-talolta. Alkumatka oli savolaista mäntymetsä ja peltomaisemaa. Käveltiinpä reitillä yhden maalaistalon pihapiirissäkin. Kuivalla kelillä pärjäsi hyvin lenkkareilla, mutta jos olisi ollut kosteampaa olisi järeämmät retkeilyvarusteet olleet paikallaan, koska paikoin oli aika mutaisiakin kohtia. Myös hyttysmyrkyllä kannattaa varustautua, koska itikat tuntuivat myös viihtyvät reitillä. Rotkolle saavuttaessa yllätti, ettei rotkon yläpuolella ollut turvakaiteita. Kovin lähelle kuilua ei siis tullut mentyä kurkkimaan.

Itse rotko oli ihana viilennys kuumassa kesäpäivässä ja jotenkin levollisen jylhä. Sinne olisi voinut jäädä haaveilemaan pidemmäksikin aikaa. Rotkolta matka jatkui kohti laavua, kotaa ja lampea. Siellä oli myös ensimmäinen puusee matkan varrella. Lammella oli laituri, josta olisi voinut pulahtaa uinnille. Paluumatkalla savolaiset kyltit vähän yllättivät: Ensin luki laavu 2.5 km ja 700 metrin jälkeen uudelleen laavu 2.5 km. Loppumetreillä ohjattiin, niin että Mustimäki-talolle on 600 metriä ja sama opastus oli uudelleen puolen kilometrin päästä. Siinä kohtaa piti varmistaa jo mapsista, ettei oltu menty sekaisin. Reitti oli kyllä muuten oikein hyvin merkitty keltaisilla merkeillä. Loppumatkan huipennus oli kaunis suolampi. Orinoro on kelpo kesäreippailukohde.

Haaveilua kesäkohteista

Suunnitellaan tulevan kesän lomareissuja. Nuoriso haluaisi Lappiin ja minä haaveilen Repoveden kansallispuistosta.  Espanja olisi ihana, mutta ei vielä tänä kesänä uskalleta lähteä sinne koronan vuoksi. Ehkä sitten vuonna 2022. Ehkä se hyvä puoli näissä poikkeusajoissa on, että on tullut retkeiltyä kotimaassa paikoissa, joihin ei olisi muuten tullut mentyä. 

Viime kesänä kävimme nuorten ja ystäväperheen kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi. Maisemat tiilikassa on huikeat. Leiriydyimme yöksi venäjän hiekalle, jossa on leirintäpaikka. Rannassa oli hyvä käydä iltauinnilla. Hiekka oli pehmeää ja ranta matala. Siinä pystyi kahlaamaan pitkälle.  Rannan tuntumassa oli myös grillipaikkoja ja vähän kauempana rannasta oli puucee. Rannasta oli hyvä käydä eri mittaisilla kävelylenkeillä. Illalla kävimme katsomassa Uiton majaa ja autiotupaa. Aamulla suuntasimme rantoja pitkin aamulenkille. Paluumatkalla maisemat vaihtuivat pitkospuihin ja suomaisemaan. Oli onnistunut yli yön leiriytyminen. Voin suositella. 

Tänä kesänä haaveilen myös lähikohteista, kuten Raaseporin linnan kesäteatterin Peter Pan- näytelmästä, Mustion linnan kesäteatterin Kaksi Puuta esityksesta Juha Tapion hittien siivittämänä ja toivon ehtiväni kesäretkille idyllisiin Porvooseen ja Loviisaan. Lisäksi haaveilen Ahvenanmaan maan punaisista teistä, somista kakkukahviloista ja hiekkarannoista. Poikkeusajoista huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Tervetuloa kesä 2021 ja uudet lomaelämykset.

Motivaatio ja vitkuttelun taito

Homma tehtävänä ja deadline lähestyy, mutta toteutus jumii. Usein viime tippa on se paras motivaattori, mutta miten saisi potkittua itsensä tekemään asian jo aikaisemmin ilman kiirettä. Itsellä olisi nyt edessä yhden opintojakson lopputyön tekeminen. Muut opintoihin liittyvät jutut ovat jo valmiina. Vain tämä kirsikka kakun päältä puuttuu. Olisin voinut aloittaa sen työstämisen jo kuukausi sitten, mutta mutta sorruin siis vitkutteluun. Ei ole yhtään hyvää syytä miksi en olisi aloittanut aikaisemmin. 

Mitä hyötyä vitkuttelusta on? Ehkä tärkein havainto on, että ei ole liian kiireistä, kun on ollut varaa odottaa kuukausi. Vitkuttelun aikana asia on käynyt välillä mielessä ja välillä on käynyt myös mielessä miten asiaa kannattaisi edistää. Ehkäpä alitajuisesti olen työstänyt suunnitelmaa ja runkoa asialle. Aihekin vaihtui ja kirkastui vitkutellessa. Olen levännyt riittävästi, antanut ajatusten hautua ja asennoitunut siihen, että kohta se on tehtävä. Lisäksi on ollut myös pakko katsoa kalenteria ja miettiä mikä on riittävä aika saada asian hyvin tehtyä niin, ettei se ole liian hätäisesti kokoon kursittu. Vitkutellessa on tullut myös hoidettu monta vähemmän pahaa sijaistehtävää, kuten siivousta, lenkkeilyä, koiran hoitoa, somen tutkimista ja sarjojen katsomista. Uusia kausia on muuten tullut monessa hyvässä sarjassa; kuten Younger ja Line of Duty. 

Mistä sitten löytää motivaatio erilaisten aikaa vaativien tehtävien tekemiseen? Ja miten saada sisäisen motivaation hereille? Osan vähemmän miellyttävistä tehtävistä, kuten siivoaminen tai isojen ruokaostosten teko, olen tehnyt rutiinia eli ne ovat viikko-ohjelmassa yleensä samana päivänä ja samaan kellon aikaan, niin että niiden tekemiseen voi suorittaa automaattiohjauksella ilman sen kummempia miettimättä. Tiedän että toiset saavat siististä kodista tyydytystä ja kokevat siivoamisen palkitsevana. Itse pidän kyllä siististä kodista, mutta se ei vielä riitä minulle palkkioksi vaan saatan enemmin palkita itseni siivouksen jälkeen esimerkiksi pitkällä lenkillä, lukemalla hyvää kirjaa tai katsomalla hyvää sarjaa.  

No rutiinijutuista vaativimpiin tehtäviin. Nyt edessä olevan lopputyön tekemiseen minua motivoi ajatus siitä, että sitten opintokokonaisuus on loppuun saatettu. Lisäksi aihe on mielenkiintoinen. Opin uutta ja aiheen lukeminen sujuu helposti. Lisäksi sain viime viikolla ääniviestin entiseltä opiskelukaveriltani, joka oli kuullut näistä lisäopinnoista ja kyseli yhteistyömahdollisuuksia. Aika hienoa. Nyt siis tuumasta toimeen ja homma pakettiin. Ikkunanpesu voi odottaa omalla vitkuttelulistallaan ja eikös vielä olekin aivan liian kylmä ikkunanpesuun 🙂 Kesäkukkia olen luvannut viedä itseni ostamaan, kun lopputyö on valmis. Siihen saakka ihailemme maasta puskevia mukulakukkia. 

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, äitien lapsille ja  lapsenmielisille!

Hemmottelua Sjökullan kartanon maisemissa

Jos haluaa hetkeksi irti arjesta, voi piipahtaa puolipäiväretkellä tunnelmallisen Sjökullan kartanossa maisemissa Kirkkonummen Kylmälässa. Kartano sijaitsee keskellä kaunista Uusimaalaista luontoa lähellä Tampaja-järveä. Kartanolla toimiin nykyään ByPias lifestyle-myymälä, Natural by Tanja hoitola ja kahvila. Lisäksi hyvällä säällä Pizzeria on Wheelsissä on tarjolla kiviuunilla paistettua pizzaa.

Meidän tämänkertainen retki suuntautui tutkimaan lifestyle-putiikin tarjontaa, joka olikin ihanaa, harmonista ja kaunista. Varoituksena, että kun kaikki on niin ihanaa niin ilman omaa paperipussukaa myymälästä on vaikea poistua. Lisäksi kävimme kahvilla ja ilokseni tällä kertaa kaikki kakut olivat gluteenittomia. Sainkin ison palan runsasta porkkana kakkua. Puolipilvisenä päivänä ei ollut Pizzeria on wheels ja ulkoterassi auki, mutta kahvilan puolelta olisi saanut mm. todella hyvännäköisiä salaatteja. Hieman harmitti, että olimme jo syöneet lounaan. 

Kävimme kävelemässä tunnin lenkin Sjökullantiellä ihastellen maalaismaisemia. Kotimatkalla poikkesimme Lapinkylän leipomossa ostamassa tuoreet pullat kotituliaisiksi. Sympaattisesta kahvilasta saa myös lounasta. Näkemisen arvoinen on myös ihanan pieni toiminnassa oleva Lapinkylän kyläkauppa. Maalaishenkeä parhaimmillaan. Kesällä täytyy mennä uudelleen ja ehkäpä vierailla putiikin lisäksi läheisen Tampaja-järven uimarannalla, jossa on uintiin täydellinen matala hiekkapohja.

Klara vappen ja hyvät eväät

Klara vappen eli selviä vapusta helposti hyvien eväiden kanssa. Vapuksi on kiva tehdä jotain hyvää ja helppoa. Mielellään myös useampaa sorttia, että maistuu kaikille. Onneksi vappu ei ole pingoitusjuhla, joten vappueväiden ei tarvitse olla niin monen mutkan kautta tehtyjä. Viime vappuna olimme aloittaneet jo muuttopakkaamisen ja olin myynyt terassin pöydän ja tuolit uusiin koteihin. Tietysti vappuna on kivempi syödä ulkona, joten vappupicnik-pöytä rakentui ihan riittävän isoksi kuuden muuttolaatikon avulla ja keväiseksi liinalla.

Tänä vappuna mennään myös picnik- ja grillausmeinigillä, koska edelleen on korona-rajoituksia. Jotenkin tässä on tämän erikoisen vuoden aikana muuttunut entistä enemmän mukavuudenhaluiseksi ja ajattelin omalta osalta keventää valmisteluita ja taidan tilata valmiin vappukassin esimerkiksi Talin kartanolta tai Kaartin ravintolasta. Molempien tarjonta vaikuttaa hyvältä ja lähes kaikki on myös gluteenitonta. https://www.ravintolakaarti.fi/ajankohtaista/vapuksi-vappukassi

Jos leivontapeukaloa kuitenkin kutittaa, niin saatan tehdä jo testaamani parsapekonipiiraan, joka oli todella hyvää. Pongasin sen K-ruoka- lehdestä (4/2021)ja muunsin gluteenittomaksi. Gluteenittoman version ohje alla.

Parsa-pekonipiiras gluteenittomana

Pohja

2 dl Semperin grovmixiä

1 dl perunamuusijauhetta

1/2 parmesaanilastuja (tai raastetta)

125 g juoksevaa oivariiniä

1 dl vettä

Sekoita kaikki aineet. Painele voideltuun vuokaan ja esipaista pohjaa 200 astetta 10-15 min.

Täyte:

1 nippu tankoparsaa (n. 400 gr)

1 paketti pekonia

1 punasipuli hienonnettuna (jos haluaa päästä helpolla, niin pakastesipulia)

1 tlk ruokakermaa

3 kananmunaa

1,5 dl parmesaanilastuja (tai raastetta)

1/2 tl suolaa

Hyppysellinen mustapippuria

Ruskista suikaloitu pekoni pannulla. Laita pekoni esipaistelun pohjan päälle. Sekoita munat, kerma, mausteet ja parmesaani. Huutele parsat. Napauta kantaosa pois. Leikkaa puolet pieniksi paloiksi ja sekoita munakerma seokseen. Kaada seos vuokaan. Loput parsoista halkaise puoliksi ja asettele taiteellisen näkemyksesi mukaisesti seoksen päälle. Piirakka viihtyy uunissa vielä 30 minuuttia.

Ja koskapa tykkään munkeista ja kaupasta saa vaan parin kappaleen gluteenittomia munkkipakkauksia, teen munkit joka tapauksessa pikkaisen oikaisten gluteenittomasta pullataikinasta. Ne maistuvat ihan kaikille. https://www.k-ruoka.fi/reseptit/gluteenittomat-munkit

Hauskaa vappua!

Linnunlaulua ja ruuhkaa Linlossa

Lähikohteista suosikkimme on Linlon saari. Siellä on kivoja vajaan tunnin kävelyreittejä, rauhallisia kallion tasanteita, joissa voi istuskella ja myös grillauspaikkoja. Silta on uusittu vuosi sitten ja grillauspaikkoja lisätty. Aluetta myös kehitetään ja ehkäpä reiteille saadaan paremmat opasteetkin. (Ely-keskus tukee tätä vuonna 2021).

Tällä kertaa menimme Linlohon etsimään maantiedon läksyyn jääkauden merkkejä. Ja löytyihän niitä. Spekseinä oli löytää pohjoinen eteläsuunnassa olevia railoja kalliosta tai isoja kivenlohkareita. Bonuksena oli ihana keväinen lintujen laulu. 

Makkarat jätimme tällä kertaa kotiin, koska epäilin että grillauspaikat olisivat voineet olla aurinkoisena sunnuntaipäivänä ruuhkaisia. Neljästä ohittamastamme grillauspaikasta vain yhdessä oli makkarat tulilla. Ihmisiä saarella oli kuitenkin runsaasti, koska puolilta päivin parkkipaikat olivat aivan täynnä. Ihmiset upposivat hyvin saarelle, joka on yllättävän iso. Pois lähtiessämme ongelmia aiheutti kuitenkin tienvarsiparkkeeraus. Onnistuimme pääsemään pois ilman, että olisimme joutuneet peruuttamaan. Ohitettuamme autojonon tuli vastaan venettä kuljettanut katumaasturitraileri-yhdistelmä. Siinä oli varmasti hikikarpalot otsalla veneenomistajalla, koska hän ei kapealla tiellä ole päässyt perille eikä myöskään varmasti saanut venettään vesille. Toivottavasti hän ei tullut kaukaa. Myöskään isommat pelastusajoneuvot eivät olisi päässeet lähelle parkkipaikkaa. Toivottavasti parkkipaikalle tulee lisää tilaa, että kaikki halukkaat pääsevät nauttimaan upeasta ulkoilualueesta veden äärellä. 

Jos haluaa välttää pahimmat parkkisruuhkat, niin voi tietysti retkeillä primetimen ulkopuolella arki-iltaisin. Keväällä on iltaisinkin pitkään valoisaa ja syyspuolella taas auringon laskut ovat eeppisiä. 

-Ninni-


Ps. Jos merimelonta kiinnostaa, järjestää Kimpa Linlon kupeessa merimelontakursseja kesäisin. Been there, done that.

https://www.kirkkonummenmelojat.fi/koulutus/

https://www.kirkkonummi.fi/linlon-saari

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Olen pitkään yrittänyt vähentää kahvin juontia siinä onnistumatta. Liiasta kahvista on jäänyt epämukava olo. Sellainen levoton. Lisäksi vatsa ei ole tykännyt ja kahvi on turvottanut. Ja näistä kaikista haittapuolista riippumatta ole aina tykännyt yli kaiken hyvistä tummista kahveista ja hemmotellut itseäni kahvilla. Hyviä kahveja on kuitenkin perusarjessa aika harvoin tarjolla ja kahvin juonti useimmiten työoloissa on ollut sellaista kolmatta kuppia tankataan meininkiä.

Tammikuussa 2021 yritin jälleen kerran kahviremonttia, koska olin kuullut, että kahvissa voi olla homettakin. Nyt päätin, että sallin itselleni yhden kupin päivässä. Jos kuppi menee jo aamulla, on päivän kiintiö käytetty. Usein tähtään iltapäivään ja olen onnistunutkin. Päätin myös että juon vain hyvää kahvia. Pari kertaa olen töissä jo sortunut pannussa seisovaan juhlamokkaan ja pettymys on ollut karmaiseva, kun olen tajunnut, että tässä meni nyt iltapäivän hemmotteluhetki. Olen myös alkanut kuljettaa korvike teepussia käsilaukussa sosiaalisia kahvin juomistilanteita varten. Korona-aikana nekin ovat olleet aika vähissä. Kupin päivässä olen halunnut itselleni sallia, koska onhan se vaan niin hyvää. Kahvilassa käyntikin on joskus niin kivaa arjen hemmottelua. Ja jos on jossain hyvä jälkiruoka tai kahvileipä tarjolla, niin olisihan se tosi vaikeaa kieltäytyä.


Tässä nautiskellaan jälkiruokakahveja Sködefesteillä Ahvenanmaalla Mormors Gröna Hus-ravintolassa viime syksynä. https://dayseemedia.wixsite.com/mormorsgronahus

Mitä hyötyä tästä on ollut? Heti aluksi painoa tippui pari kiloa, turha vessajuokseminen loppui, vireystila on tasaisempi ja kahvipöhökin eli turvotus on poistunut ja asiat maistuvat enemmän. Viimeksi terveydenhuollon verepainemittauksessa oli verenpaineenikin ennätyshyvällä tasolla. Ja tietysti useimmiten iltapäivisin vietetty kahvihetki on muodostunut ihanaksi itsensä palkitsemishetkeksi, jolla on merkitystä. Eikä niin että kahvia kitataan kunnes tulee korvistakin jo ulos.  Olo on aika bueno nyt ja jos oikein kuvittelen niin hampaatkin näyttävät valkoisemmilta. Voin suositella tätä yhden kupin taktiikkaa ja aika helppoakin ihmiskoetta. 🙂

Kuva on napattu herkkuhetkestä Mikkelin torilta viime kesänä Vohvelikahvila Helteestä. Vohveli on gluteeniton. https://www.mikkelintori.fi/torikauppiaat/vohvelikahvila-helle

Nettikirppis aarteita

On aina riemastuttavaa kun olet haaveillut jostain ja huomaatkin haaveilemasi asian löytyvän nettikirppikseltä. Ja vielä jos satut olemaan ensimmäisenä jonossa. Muutaman vuoden takainen Eames-keinutuoli replika on ensimmäinen ”the löytöni” netti-kirppikselta ja hintaa taisi olla joku kymppi. Tai niin ainakin oletan, että tuoli on replika. Joku voi olla sitä mieltä, ettei halua kopioita kotiinsa, mutta tämä on ajanut asiansa ihan hyvin. Se on ihana, mutta arvaatte varmaan, että siihen päätyy usein vaatteet, jotka eivät ole menossa vielä pesuun, muttei takaisin kaappiinkaan. 

Rottinkiset sängynpäädyt olivat kiinnittäneet huomioitani sisustuksessa, jo jonkin aikaa. En varsinaisesti suunnitellut sellaisen hankkimista, koska halusin pitää makuuhuoneen aika vaaleansävyisenä, mutta niin vaan kävi, että nettikirppis jonosta sain sen. Se tuokin mukavasti lämpöä makkariin ja olihan täällä jo muutakin saman sävyistä punosta matossa sekä rahissa. 

Eilen sitten katsoin, että entinen työystäväni esitteli uutta varsi-imuria facebookissa ja keskustelussa monet tuntuivat sellaista kovasti kehuvan. Meilläkin tulee helposti pikkuroskaa. Etenkin kun koira on talossa, niin hiekkaan kantautuu rapakelillä paljon ulkoa. Kuinka ollakaan toinen tuttuni laittoi oman varsi-imurin samaan aikaa nettipoistoon, joten kävin hakemassa varsi-imuria kotiin. Ehdottomasti paras ex-tempore kirppislöydökseni on Kärher-ikkunapesuri. Ilman en suostu enää olemaan. Aina ei tarvitse olla kaiken uutta, kunhan on toimivaa. Ja saa kieltämättä sisäistä tyydytystä, kun tiedän, että jonkun asian/esineen elinkaari saa lisäaikaa. Itsekin olen myynyt sellaisia asioita eteenpäin, joita en ehkä olisi edes uskonut saavani kiertoon. Viimeksi keittiön uudistamisen yhteydessä rosterinen kaksoistiskiallas lähti uuteen kotiin mökkikesäkeittiöön. Oli tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut viedä sitä sortti-asemalle. Pääsiäisen Marimekon räsymattokaitaliina on saatu kaverilta, koska hänellä ei ollut liinalle käyttöä. Taitaa pitää paikkaansa vanha sananlasku: “Toisen roska on toisen aarre”. Mukavaa pääsiäistä.

Keväistä omenarahkakakkua

Nuoriso halua meillä syödä omenat kylmänä. Maistuu kuulemma paremmalta.  Siksi säilytämme omenat jääkaapissa. Jostain kumman syystä omenat usein jäävät jääkaappiin hedelmälaatikon pohjalle. Siksipä siis kun alkaa tulla viimeinen käyttöpäivä vastaan, täytyy keksiä sopivia käyttötapoja omenille. Usein teen omenamurua, mutta tällä kertaa alkoi omenarahkakakku houkuttaa. Kevät ja pääsiäinen ovat tulossa niin rahkajälkkärit maistuvat. 

Pohja:

100 g voita (oivariinia)

1 dl sokeria

Sekoita vaahdoksi ja lisää muut pohjan ainekset

1 muna

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl psylliumia 

1 tl leivinjauhetta

Taputtele taikina leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

1 prk maitorahkaa

2 dl kermaa

2 rkl perunajauhoa

2 munaa

1,5 dl sokeria

0.25 dl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

Rusinoita halutessasi

Päälle:

3 omenaa

kanelia

sokeria

Lisää täyte pohjan päälle ja viimeiseksi omenat, kanelin ja vähän sokeria. Uunissa 175 astetta n. 50 min.  

Kreikkalainen iltapalapaistos

Suurin osa hyvistä resepteistä on sellaisia, joita on ensimmäisen kerran maistanut jonkun muun tekemänä, sitten pyytänyt reseptin ja sitten resepti on jäänyt mukaan arkeen ja elämään. Minun superherkku on kreikkalainen iltapalapaistos, jota on tullut syötyä opiskeluajoista lähtien. Ja vaikka siihen tulee tonnikalaa, on se parempaa kuin perinteiset opiskelijamätöt. Kannattaa testata ja yllättyä. Lisäksi pohjaan tulee rahkaa, joten on myös kevyttä ja terveellistä.  (Rahkan ja margariinin suhdetta voi myös muunnella sen mukaan kuinka terveellistä paistosta haluaa). 

Pohja: 

0,75 dl juoksevaa oivariiniä

1-1,5 dl rahkaa

3 dl jauhoja 

1 tl leivinjauhetta

Päälle

1 prk tonnikalaa

2 tomaattia

1 paprika

punasipuli renkaina

fetajuustoa

tummia oliiveja

oreganoa tai basilikaa

Uuniin 200 astetta n. 20-25 minuuttia kunnes reuna on rapea ja feta ruskistunut.