Hemmottelua Sjökullan kartanon maisemissa

Jos haluaa hetkeksi irti arjesta, voi piipahtaa puolipäiväretkellä tunnelmallisen Sjökullan kartanossa maisemissa Kirkkonummen Kylmälässa. Kartano sijaitsee keskellä kaunista Uusimaalaista luontoa lähellä Tampaja-järveä. Kartanolla toimiin nykyään ByPias lifestyle-myymälä, Natural by Tanja hoitola ja kahvila. Lisäksi hyvällä säällä Pizzeria on Wheelsissä on tarjolla kiviuunilla paistettua pizzaa.

Meidän tämänkertainen retki suuntautui tutkimaan lifestyle-putiikin tarjontaa, joka olikin ihanaa, harmonista ja kaunista. Varoituksena, että kun kaikki on niin ihanaa niin ilman omaa paperipussukaa myymälästä on vaikea poistua. Lisäksi kävimme kahvilla ja ilokseni tällä kertaa kaikki kakut olivat gluteenittomia. Sainkin ison palan runsasta porkkana kakkua. Puolipilvisenä päivänä ei ollut Pizzeria on wheels ja ulkoterassi auki, mutta kahvilan puolelta olisi saanut mm. todella hyvännäköisiä salaatteja. Hieman harmitti, että olimme jo syöneet lounaan. 

Kävimme kävelemässä tunnin lenkin Sjökullantiellä ihastellen maalaismaisemia. Kotimatkalla poikkesimme Lapinkylän leipomossa ostamassa tuoreet pullat kotituliaisiksi. Sympaattisesta kahvilasta saa myös lounasta. Näkemisen arvoinen on myös ihanan pieni toiminnassa oleva Lapinkylän kyläkauppa. Maalaishenkeä parhaimmillaan. Kesällä täytyy mennä uudelleen ja ehkäpä vierailla putiikin lisäksi läheisen Tampaja-järven uimarannalla, jossa on uintiin täydellinen matala hiekkapohja.

Klara vappen ja hyvät eväät

Klara vappen eli selviä vapusta helposti hyvien eväiden kanssa. Vapuksi on kiva tehdä jotain hyvää ja helppoa. Mielellään myös useampaa sorttia, että maistuu kaikille. Onneksi vappu ei ole pingoitusjuhla, joten vappueväiden ei tarvitse olla niin monen mutkan kautta tehtyjä. Viime vappuna olimme aloittaneet jo muuttopakkaamisen ja olin myynyt terassin pöydän ja tuolit uusiin koteihin. Tietysti vappuna on kivempi syödä ulkona, joten vappupicnik-pöytä rakentui ihan riittävän isoksi kuuden muuttolaatikon avulla ja keväiseksi liinalla.

Tänä vappuna mennään myös picnik- ja grillausmeinigillä, koska edelleen on korona-rajoituksia. Jotenkin tässä on tämän erikoisen vuoden aikana muuttunut entistä enemmän mukavuudenhaluiseksi ja ajattelin omalta osalta keventää valmisteluita ja taidan tilata valmiin vappukassin esimerkiksi Talin kartanolta tai Kaartin ravintolasta. Molempien tarjonta vaikuttaa hyvältä ja lähes kaikki on myös gluteenitonta. https://www.ravintolakaarti.fi/ajankohtaista/vapuksi-vappukassi

Jos leivontapeukaloa kuitenkin kutittaa, niin saatan tehdä jo testaamani parsapekonipiiraan, joka oli todella hyvää. Pongasin sen K-ruoka- lehdestä (4/2021)ja muunsin gluteenittomaksi. Gluteenittoman version ohje alla.

Parsa-pekonipiiras gluteenittomana

Pohja

2 dl Semperin grovmixiä

1 dl perunamuusijauhetta

1/2 parmesaanilastuja (tai raastetta)

125 g juoksevaa oivariiniä

1 dl vettä

Sekoita kaikki aineet. Painele voideltuun vuokaan ja esipaista pohjaa 200 astetta 10-15 min.

Täyte:

1 nippu tankoparsaa (n. 400 gr)

1 paketti pekonia

1 punasipuli hienonnettuna (jos haluaa päästä helpolla, niin pakastesipulia)

1 tlk ruokakermaa

3 kananmunaa

1,5 dl parmesaanilastuja (tai raastetta)

1/2 tl suolaa

Hyppysellinen mustapippuria

Ruskista suikaloitu pekoni pannulla. Laita pekoni esipaistelun pohjan päälle. Sekoita munat, kerma, mausteet ja parmesaani. Huutele parsat. Napauta kantaosa pois. Leikkaa puolet pieniksi paloiksi ja sekoita munakerma seokseen. Kaada seos vuokaan. Loput parsoista halkaise puoliksi ja asettele taiteellisen näkemyksesi mukaisesti seoksen päälle. Piirakka viihtyy uunissa vielä 30 minuuttia.

Ja koskapa tykkään munkeista ja kaupasta saa vaan parin kappaleen gluteenittomia munkkipakkauksia, teen munkit joka tapauksessa pikkaisen oikaisten gluteenittomasta pullataikinasta. Ne maistuvat ihan kaikille. https://www.k-ruoka.fi/reseptit/gluteenittomat-munkit

Hauskaa vappua!

Linnunlaulua ja ruuhkaa Linlossa

Lähikohteista suosikkimme on Linlon saari. Siellä on kivoja vajaan tunnin kävelyreittejä, rauhallisia kallion tasanteita, joissa voi istuskella ja myös grillauspaikkoja. Silta on uusittu vuosi sitten ja grillauspaikkoja lisätty. Aluetta myös kehitetään ja ehkäpä reiteille saadaan paremmat opasteetkin. (Ely-keskus tukee tätä vuonna 2021).

Tällä kertaa menimme Linlohon etsimään maantiedon läksyyn jääkauden merkkejä. Ja löytyihän niitä. Spekseinä oli löytää pohjoinen eteläsuunnassa olevia railoja kalliosta tai isoja kivenlohkareita. Bonuksena oli ihana keväinen lintujen laulu. 

Makkarat jätimme tällä kertaa kotiin, koska epäilin että grillauspaikat olisivat voineet olla aurinkoisena sunnuntaipäivänä ruuhkaisia. Neljästä ohittamastamme grillauspaikasta vain yhdessä oli makkarat tulilla. Ihmisiä saarella oli kuitenkin runsaasti, koska puolilta päivin parkkipaikat olivat aivan täynnä. Ihmiset upposivat hyvin saarelle, joka on yllättävän iso. Pois lähtiessämme ongelmia aiheutti kuitenkin tienvarsiparkkeeraus. Onnistuimme pääsemään pois ilman, että olisimme joutuneet peruuttamaan. Ohitettuamme autojonon tuli vastaan venettä kuljettanut katumaasturitraileri-yhdistelmä. Siinä oli varmasti hikikarpalot otsalla veneenomistajalla, koska hän ei kapealla tiellä ole päässyt perille eikä myöskään varmasti saanut venettään vesille. Toivottavasti hän ei tullut kaukaa. Myöskään isommat pelastusajoneuvot eivät olisi päässeet lähelle parkkipaikkaa. Toivottavasti parkkipaikalle tulee lisää tilaa, että kaikki halukkaat pääsevät nauttimaan upeasta ulkoilualueesta veden äärellä. 

Jos haluaa välttää pahimmat parkkisruuhkat, niin voi tietysti retkeillä primetimen ulkopuolella arki-iltaisin. Keväällä on iltaisinkin pitkään valoisaa ja syyspuolella taas auringon laskut ovat eeppisiä. 

-Ninni-


Ps. Jos merimelonta kiinnostaa, järjestää Kimpa Linlon kupeessa merimelontakursseja kesäisin. Been there, done that.

https://www.kirkkonummenmelojat.fi/koulutus/

https://www.kirkkonummi.fi/linlon-saari

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Olen pitkään yrittänyt vähentää kahvin juontia siinä onnistumatta. Liiasta kahvista on jäänyt epämukava olo. Sellainen levoton. Lisäksi vatsa ei ole tykännyt ja kahvi on turvottanut. Ja näistä kaikista haittapuolista riippumatta ole aina tykännyt yli kaiken hyvistä tummista kahveista ja hemmotellut itseäni kahvilla. Hyviä kahveja on kuitenkin perusarjessa aika harvoin tarjolla ja kahvin juonti useimmiten työoloissa on ollut sellaista kolmatta kuppia tankataan meininkiä.

Tammikuussa 2021 yritin jälleen kerran kahviremonttia, koska olin kuullut, että kahvissa voi olla homettakin. Nyt päätin, että sallin itselleni yhden kupin päivässä. Jos kuppi menee jo aamulla, on päivän kiintiö käytetty. Usein tähtään iltapäivään ja olen onnistunutkin. Päätin myös että juon vain hyvää kahvia. Pari kertaa olen töissä jo sortunut pannussa seisovaan juhlamokkaan ja pettymys on ollut karmaiseva, kun olen tajunnut, että tässä meni nyt iltapäivän hemmotteluhetki. Olen myös alkanut kuljettaa korvike teepussia käsilaukussa sosiaalisia kahvin juomistilanteita varten. Korona-aikana nekin ovat olleet aika vähissä. Kupin päivässä olen halunnut itselleni sallia, koska onhan se vaan niin hyvää. Kahvilassa käyntikin on joskus niin kivaa arjen hemmottelua. Ja jos on jossain hyvä jälkiruoka tai kahvileipä tarjolla, niin olisihan se tosi vaikeaa kieltäytyä.


Tässä nautiskellaan jälkiruokakahveja Sködefesteillä Ahvenanmaalla Mormors Gröna Hus-ravintolassa viime syksynä. https://dayseemedia.wixsite.com/mormorsgronahus

Mitä hyötyä tästä on ollut? Heti aluksi painoa tippui pari kiloa, turha vessajuokseminen loppui, vireystila on tasaisempi ja kahvipöhökin eli turvotus on poistunut ja asiat maistuvat enemmän. Viimeksi terveydenhuollon verepainemittauksessa oli verenpaineenikin ennätyshyvällä tasolla. Ja tietysti useimmiten iltapäivisin vietetty kahvihetki on muodostunut ihanaksi itsensä palkitsemishetkeksi, jolla on merkitystä. Eikä niin että kahvia kitataan kunnes tulee korvistakin jo ulos.  Olo on aika bueno nyt ja jos oikein kuvittelen niin hampaatkin näyttävät valkoisemmilta. Voin suositella tätä yhden kupin taktiikkaa ja aika helppoakin ihmiskoetta. 🙂

Kuva on napattu herkkuhetkestä Mikkelin torilta viime kesänä Vohvelikahvila Helteestä. Vohveli on gluteeniton. https://www.mikkelintori.fi/torikauppiaat/vohvelikahvila-helle

Nettikirppis aarteita

On aina riemastuttavaa kun olet haaveillut jostain ja huomaatkin haaveilemasi asian löytyvän nettikirppikseltä. Ja vielä jos satut olemaan ensimmäisenä jonossa. Muutaman vuoden takainen Eames-keinutuoli replika on ensimmäinen ”the löytöni” netti-kirppikselta ja hintaa taisi olla joku kymppi. Tai niin ainakin oletan, että tuoli on replika. Joku voi olla sitä mieltä, ettei halua kopioita kotiinsa, mutta tämä on ajanut asiansa ihan hyvin. Se on ihana, mutta arvaatte varmaan, että siihen päätyy usein vaatteet, jotka eivät ole menossa vielä pesuun, muttei takaisin kaappiinkaan. 

Rottinkiset sängynpäädyt olivat kiinnittäneet huomioitani sisustuksessa, jo jonkin aikaa. En varsinaisesti suunnitellut sellaisen hankkimista, koska halusin pitää makuuhuoneen aika vaaleansävyisenä, mutta niin vaan kävi, että nettikirppis jonosta sain sen. Se tuokin mukavasti lämpöä makkariin ja olihan täällä jo muutakin saman sävyistä punosta matossa sekä rahissa. 

Eilen sitten katsoin, että entinen työystäväni esitteli uutta varsi-imuria facebookissa ja keskustelussa monet tuntuivat sellaista kovasti kehuvan. Meilläkin tulee helposti pikkuroskaa. Etenkin kun koira on talossa, niin hiekkaan kantautuu rapakelillä paljon ulkoa. Kuinka ollakaan toinen tuttuni laittoi oman varsi-imurin samaan aikaa nettipoistoon, joten kävin hakemassa varsi-imuria kotiin. Ehdottomasti paras ex-tempore kirppislöydökseni on Kärher-ikkunapesuri. Ilman en suostu enää olemaan. Aina ei tarvitse olla kaiken uutta, kunhan on toimivaa. Ja saa kieltämättä sisäistä tyydytystä, kun tiedän, että jonkun asian/esineen elinkaari saa lisäaikaa. Itsekin olen myynyt sellaisia asioita eteenpäin, joita en ehkä olisi edes uskonut saavani kiertoon. Viimeksi keittiön uudistamisen yhteydessä rosterinen kaksoistiskiallas lähti uuteen kotiin mökkikesäkeittiöön. Oli tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut viedä sitä sortti-asemalle. Pääsiäisen Marimekon räsymattokaitaliina on saatu kaverilta, koska hänellä ei ollut liinalle käyttöä. Taitaa pitää paikkaansa vanha sananlasku: “Toisen roska on toisen aarre”. Mukavaa pääsiäistä.

Keväistä omenarahkakakkua

Nuoriso halua meillä syödä omenat kylmänä. Maistuu kuulemma paremmalta.  Siksi säilytämme omenat jääkaapissa. Jostain kumman syystä omenat usein jäävät jääkaappiin hedelmälaatikon pohjalle. Siksipä siis kun alkaa tulla viimeinen käyttöpäivä vastaan, täytyy keksiä sopivia käyttötapoja omenille. Usein teen omenamurua, mutta tällä kertaa alkoi omenarahkakakku houkuttaa. Kevät ja pääsiäinen ovat tulossa niin rahkajälkkärit maistuvat. 

Pohja:

100 g voita (oivariinia)

1 dl sokeria

Sekoita vaahdoksi ja lisää muut pohjan ainekset

1 muna

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl psylliumia 

1 tl leivinjauhetta

Taputtele taikina leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte:

1 prk maitorahkaa

2 dl kermaa

2 rkl perunajauhoa

2 munaa

1,5 dl sokeria

0.25 dl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeria

Rusinoita halutessasi

Päälle:

3 omenaa

kanelia

sokeria

Lisää täyte pohjan päälle ja viimeiseksi omenat, kanelin ja vähän sokeria. Uunissa 175 astetta n. 50 min.  

Kreikkalainen iltapalapaistos

Suurin osa hyvistä resepteistä on sellaisia, joita on ensimmäisen kerran maistanut jonkun muun tekemänä, sitten pyytänyt reseptin ja sitten resepti on jäänyt mukaan arkeen ja elämään. Minun superherkku on kreikkalainen iltapalapaistos, jota on tullut syötyä opiskeluajoista lähtien. Ja vaikka siihen tulee tonnikalaa, on se parempaa kuin perinteiset opiskelijamätöt. Kannattaa testata ja yllättyä. Lisäksi pohjaan tulee rahkaa, joten on myös kevyttä ja terveellistä.  (Rahkan ja margariinin suhdetta voi myös muunnella sen mukaan kuinka terveellistä paistosta haluaa). 

Pohja: 

0,75 dl juoksevaa oivariiniä

1-1,5 dl rahkaa

3 dl jauhoja 

1 tl leivinjauhetta

Päälle

1 prk tonnikalaa

2 tomaattia

1 paprika

punasipuli renkaina

fetajuustoa

tummia oliiveja

oreganoa tai basilikaa

Uuniin 200 astetta n. 20-25 minuuttia kunnes reuna on rapea ja feta ruskistunut.

Uusi matto ja jyskin hajuinen koira

Olohuoneessa oli pitkään Eija Rasinmäen kudottu iso tumman liila matto. Aika aikansa kutakin ja oli aika uusien tuulien myös mattosektorilla. Uusi sopiva matto tuli yllättäen vastaan mainoksesta. Olin jo aiemmin päättänyt, ettei minulle enää tulee karvalankamattoa. Ja kuinkas kävikään. Jyskistä poistuin iloisesti vaalea harmaalla salmiakkikuviolla varustettu tarjousmatto olalla. 

Koira otti heti maton omakseen ja käy mielellään köllöttelemässä matolla tai hieromassa kuonoaan mattoon. Totesimmekin, että hän haisee usein jyskiltä ei myskiltä. Koira kävi myös askartelemassa maton pohjan kanssa. Tyttären tullessa iltapäivällä kotiin, istui Herra Koira eteisessä surkean näköisenä etutassu ylhäällä. Tassuun oli juuttunut maton pohjasta tarralappu. Tytär kysyi koiralta: “Iskikö matto takaisin?” Lappu saatiin irrotettua tassusta ja maton pohjakin on saanut olla rauhassa.  Matto on ihanan pehmeä ja siinä on myös kiva itsekin pötkötellä. Hyvä löytö siis.

Täydellisyys on tylsää

Tämä blogi sai alkunsa niin, että osallistui kansalaisopiston nettisivujen päivitys kurssille. Tarkoituksena oli ensi kesänä toiseen projektiin liittyen tehdä nettisivut. Kurssilla oli kuitenkin aktiivinen vetäjä, joka kyseli jo ensimmäisellä kerralla: Mitä ajattelitte julkaista? Sitten tulikin kiire miettiä, että mitä sitä tekisi? Luontevasti ajatukset pyörivät joka päiväsen elämän ympärillä ja sellaisissa asioissa, jotka ovat itselle arjessa keskiössä. Seuraavalla kurssikerralla lähdinkin sitten rakentelemaan sivustoa arkeen liittyvistä asioista. Lisäksi houkuttelin tyttäreni mukaan kuvaamaan ja miettimään juttuja, kun yhdessä arkea jaamme.

Välillä kävi mielessä, että ketä tällainen kiinnostaa? Kun tässä ei ole sen kummenpia tarkoitusperiä,  niin ehkei sillä ole niin väliä. Korona-keväänä kirjoittelu on hyvää ajanvietettä. Toiset kutoo villasukkia, mutta olen sujuvasti ne taidot unohtanut peruskoulun jälkeen, joten tämä sopii minulle. Mietin myös, että osaanko? Kurssilta sain perustaitoja, mutta tässä edetään yrityksen ja erehdyksen kautta ja jos ei osu nappiin, niin sellaista sattuu. Kuvaaminen ja kuvien editointi on välillä vaikeaa ja tulee huteja, mutta harjoittelemalla oppii. Ja kun tämä on kuitenkin arkea koskeva blogi, niin ei arjessakaan kaikki ole täydellistä. Tai jos on, niin se vaatii pedanttia luonnetta, joka voi uuvuttaa tekijänsä. Meillä saa epätäydellisyys ja särötkin näkyä. Pääasia, että fiilis on plussan puolella. 

Lisäksi pohdin, että riittääkö hyviä juttua ja sisältöä? Yhdessä blogi-oppaassa kerrottiin, että ensimmäiset kymmenen postausta on kuitenkin epäonnistuneita. Yksi tuttuni sanoi, että keski-ikäisten blogit on sitä, että esitellään uutta kahvimukia. Toinen taas sanoi, että elämänmakuiset (blogit) ovat parhaita: Ei ala ahdistaa, että lukijan pitäisi olla täydellinen ja voi samaistua. Ehkä näissä blogeissakin on hyvä, että tarjontaa on laidasta laitaan. Jokainen voi valita itselleen ja omaan mielentilaan sopivan. Ja hei täydellistä ei ole, aina joku kirjoittaa paremmin ja hauskemmin. Osalla tietysti on ammattilaiset ottamassa kuvia ja niitäkin on kiva välillä katsoa. Tärkeintä on kuitenkin se omannäköinen juttu, jonka takana voi seisoa ja resonoi oman sisäisen maailman kanssa. 

Kuvassa mun uusi kahvimuki, jonka sain läksiäislahjaksi entisiltä työystäviltä 😉

Herra Koiralle arvonmukainen peti

Nyt on tosi paljon ollut kuvissa onnellisilla koirilla pörhelöitä pehmopetejä. Meidän herra Koiralla on ollut kaksi makuutyynyä alhaalla ja yksi ylhäällä, mutta usein herra koira on viihtynyt parhaiten sohvalla. Hän myös nukkuu öisin sohvalla. Hän tulee kyllä nukkumaan mentäessä mukaan makuuhuoneeseen, mutta hän hiippailee heti alakertaan, kun kuulee, että emäntä on vaipunut unten maille. Aamulla taas kun availen silmiä hän tulee salamannopeasti takaisin. Ihan kuin ei olisi ollut poiskaan. Kunpa tietäisi, mitä Herra Koira ajattelee? No joka tapauksessa saadakseni Herra Koiran viihtymään paremmin yläkerrassa totesin, että etsitään mekin kiva pehmolöhöilypeti koiralle. Ihan pörhelöä palloa en halunnut vaan jonkun kivannäköisen, joka sopii myös muuten kotiimme.  

Tämä kyseinen löhöilylinna löytyi Mustista ja Mirristä. Suunnitelma onnistui ja herra koira pysyy nykyään paremmin omassa pedissään. Kaksi arkisempaa tyynyversioita raivattiin aluksi pois lattialta, että siivous olisi ollut helpompaa.  Herra Koira kuitenkin protestoi toisen makuutyynyn poistoa. Sillä on nimittäin pennusta saakka ollut olohuoneen pöydän alla minun lapsuudesta säilynyt retro kissatyyny. Kun poistimme kissatyynyn, Herra koira meni iltaisin telkkaria katsoessamme yllättäen olohuoneen pöydän alle kovalle matolle makaamaan ja huokaili siellä. Hän oli selkeästi pahoittanut mielensä siitä, että rakas luttanatyyny oli poistettu. Ei auttanut kun palauttaa kissatyyny takaisin ja mattokin näytti niin epämukavalta, että meni vaihtoon. Siitä sitten eri tarinassa. Summa summarum koiran makuupaikkojen määrä pysyi vakiona. Saavutetuista eduista ei luovuta.