Lohisoppaa Tarvaspäässä

Tänä viikonloppuna on vielä saatu nauttia auringosta. Syksyn väritkin alkavat jo pikkuhiljaa näkyä luonnossa. Toivottavasti tulee ihanan värikäs syksy ja myös lämmin sekä vähäsateinen, että voi iloita täysin siemauksin mahdollisimman pitkään ulkoilusta, luonnosta, pikkureissuista ja ehkäpä myös sienestyksestä. 

Jos kaipaat piristysruisketta alkavan syksyisen arjen keskelle, pistäydy Espoossa Akseli Gallen-Gallelan ateljee-linnassa Tarvaspäässä. https://www.gallen-kallela.fi/

Se on paikkana upea sekä sisältä että ulkopuolelta. Ehdin kesällä piipahtaa siellä vain herkullisella kermaisella lohisopalla ja pienellä kävelyllä rannassa. Kerrankin oli hyvä ja pehmeä gluteeniton leipä. Täytyy nyt syksyn tullen palata sinne uudelleen ja viettää viipyilevä iltapäivä museossa ja tietysti testata vielä CafeZoccerian ihanan näköiset kakut. Kahvilasta taisi löytyä myös raakakakkuja.

Alla oleva auringonkukkakuva on viime viikonlopun Skördefesteiltä Ahvenanmaalta, jotka olivat odotusten mukaan taas aivan ihanat. Kauniita syyspäiviä!

Pitkä kuuma kesä Pyhtäällä

Puolivahingossa eksyttiin kesän kuumimpaan trendimestaan nimittäin Pyhtään kulttuuritalolle. Vallitsevan yhteiskunnallisen vitsauksen vuoksi jäi keikkakesä aika vajaaksi, joten tuumimme yhdessä ystäväni kanssa, että livemusiikkia olisi vielä kiva kuulla ulkoilmassa. Popeda on jo pitkään ollut sellainen “kesän tähti”, että ainakin kerran kesässä on Pate räjäyttänyt potin.

Nyt siis suuntasimme Popedan perässä Pyhtäälle. Ajomatka vei pääkaupunkiseudulta suoraan moottoritietä Pyhtään sydämeen. Auton jätimme ohjeistuksen mukaisesti parkkikselle, josta oli Shuttle-bussikuljetus (tunnetaan tilataksina eteläisillä leveysasteilla) Pyhtään kulttuuritalolle. Kulttuuritalo on puinen kaunis vanha kunnantalo. Aluksi paikalla oli vain vähän väkeä ja melkein mietimme, että olimmeko menneet vipuun ja tulleetkin paikallisen Bobedan cover-keikalle, mutta The Bändin keikkabussi oli onneksi talon kulmalle parkkeerattu. Portin avauduttua kulttuuritalon pihalla paljastui ihana sisäpihan puistomiljöö. Piha alkoi vähitellen täyttyä, mutta siellä oli mukavasti tilaa. Korona-turvavälejä pystyi noudattamaan ja maski naamalla olo tuntui turvalliselta. Olimme hieman nälkäisiä ja kanttiinin ystävällinen täti onneksi sai järjestettyä ostettavaksemme todella herkullisia lohileipiä sekä tavallisena että gluteenittomina. Hodareita myytin myös kojussa.

Illan hämärtyessä Ikurin soitin- ja puhallinorkesteri kiipesi esiintymislavalle ja elokuisen illan täytti hittibiisien räjähtelevä ilotulitus. Välillä rauhoituttiin Costellon unelmoidessa. Hieno ilta ja sanoin kuvailematon tunnelma, joka oli sekä bändin että kulttuuritalon omalaatuisuuden ansioita. Kulttuuritalolle oli selkeästi tullut paljon paikallisia, mutta myös Popedan ystäviä. Järjestelyt toimivat hyvin. Myös keikkaa katsoessa pystyi löytämään sellaisen paikankin, jossa sai säilytettyä turvavälit. Keikka loppui sopivasti kymmeneltä rajoitusten mukaisesti, joten sen jälkeen ehti hyvin ajamaan kotiin nukkumaan. Pyhtäälle täytyy palata ja vierailla paremmalla ajalla vaikka Strömforsin ruukissa ja Valkmusan kansallispuistossa. Ja tietysti ensi kesänä katsoa keikkakalenteria sillä silmällä. Jos tänä kesänä vielä mielit Kulttuuritalon keikoille, ehdit vielä Elastiseen. 

Ps. Kotimatkalla selvisi googlettamalla, että oltiin eksytty trendimestaan 😀 Ja olin niin keskittynyt fiilistelemään tunnelmaa, että hoksannut kuvata mitään. Onneksi ystäväni otti pari kuvaa ja sain lainata niitä tähän.

Kahvilaelämyksiä Maarianhaminassa


Ahvenanmaalla on ihana kahvilakulttuuri. Siellä voi löytää hyvän ja tunnelmallisen kahvilan melkein mistä vaan. Kahviloissa voi viipyillä hyvien keskustelujen merkeissä ja kahviloiden herkkutarjonta on monipuolista. Tässä kuitenkin kaksi lempikahvilaani Maarianhaminasta ihan keskusta-alueella, joten ne löytää myös helposti, jos on vain päiväretkellä.

Ihanan tunnelmallinen Bagarstugan sijaitsee Marianhaminan vanhimmassa talossa (1866) osoitteessa Ekonomigatan 2 aivan kävelykadun tuntumassa poikkikadulla. Itse rakennus on hieno ja tunnelmallinen. Kesällä kuitenkin kahvilan sisäpihalla oleva terassi vetää puoleensa. Upeaa miljöötä täydentää suussa sulavat baakelsit, herkulliset salaatit jamaukkaat leivät. Oma suosikkini on Kinuskitårta. Tällä kertaa viimeinen Kinuskitårta-pala vietiin nenän edestä, mutta kuvassa oleva marenkinen herkku ei tuottanut pettymystä. Leivistä eniten pidän brieostmetwurst-leivästä. Tällä kertaa söin kuitenkin ruokaisamman lohiperuunasalaatin. Ihana lounaspaikka.

Toinen suosikkini Svarte Kätten on myös vanhassa kauniissa ja viihtyisässä puutalossa keskustassa (Norrgatan 15). Täällä herkuttelen mieluiten salaatilla tai uuniperunalla. Tacosalaatti ja punajuurivuohenjuustosalaatti ovat takuuvarmoja vaihtoehtoja. Kakku tarjonta on myös monipuolinen. Ja molemmissa näissä suosikkikahviloissani on tarjolla runsaasti gluteenittomia vaihtoehtoja.

Svarte Kattenissa on ihanan iso piha, jossa löytää varmasti suojaisan pöydän, jossa voi keskustella ilman että vierustoveri on ihan korvan juuressa. Täällä on myös pikkuväki huomioitu sekä ruokalistassa että ulkona, sillä ulkoa löytyy myös hiekkalaatikko, jossa kärsimättömimmät kahvittelijat voivat rakennella hiekkakakkuja.

Aurinkoinen Naantali

Käyn yleensä ainakin kerran kesässä Naantalissa. Naantali on verraton ja hyväntuulinen kesäkaupunki, jossa on helppo irrottautua arjesta ja tempautua mukaan Naantalin rannan matkailijavilinään. On vähän kuin olisi ulkomailla kotimaassa. Naantali on myös siitä kiva kesäkohde, että keskustassa on kaikki kävelyetäisyydellä: Naantalin tori, Kuparivuoren maisemat, Kirkko, uimaranta, Muumimaailma ja rannan pikkuputiikit sekä ravintolat. 

Tämän kertaisella visiitillä palasin jälleen Cafe Amandikseen, jonka vohvelit ovat suussa sulavia. Tällä kertaa jääkahvi sai seurakseen vohvelin marjatäytteellä. Täydellinen helleherkku ja plussana tietysti, että kaikki vohvelit ovat gluteenittomia. 

Naantalissa voi viettää leppoisan kesäpäivän vain viipyillen ja nautiskellen.

Taipaleen kanava kesä-pitstoppina

Varkaudesta Taipaleen kanavalta löytyy kunnostettu museorakennus, jossa toimii kanavamuseo, musiikkikahvila Kukkakeidas ja pihapiiristä löytyy pupuja ja kanoja, jotka ovat etenkin lapsiväestä kiinnostavia. Kahvilasta löytyi juuri sopivasti suolaisia ja makeita herkkuja myös gluteenittomana. Kahvilan tytöiltä voi myös tilata onnittelulaulun, jos mukana on synttärisankari. 

Kanavamuseossa voi tutustua ilmaiseen perusnäyttelyyn Via Canaliaan, joka kertoo kanavarakentamisen historiasta. Lisäksi pihapiirin aitassa oli myös Taipaleella myyntinäyttely, jossa on maalauksia ja taideteoksia. Satuimme kanavalle juuri samaan aikaan kun sulkuportteja avattiin ja olikin lupsakan leppoista seurata vedenvaihtelua ja sen jälkeen vesiliikennettä. 

Taipaleen kanava on kesäinen kelpo pistäytymiskohde myös, jos on huoltopaussin tarvetta ohikulkumatkalla. Niin ja jos haluaa autoakin tankata, löytyy sisääntuloristeyksestä kylmäasema. 🙂

Korpimaisemaa Orinoron rotkolla

Savon reissulla kävimme tutustumassa Orinoron rotkoon Leppävirralla. Orinoron rotkoa pidetään yhtenä Savon seitsemästä ihmeestä. Rotko onkin kaunis. Se on noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kävelimme kokonaisuudessaan noin 7 km lenkin ja saavuimme rotkolle sen yläpuolelta. Reittejä on ilmeisesti myös lyhyempi, jos kävelyn aloittaa eri kohdasta. Lähdimme Mustinmäki-talolta. Alkumatka oli savolaista mäntymetsä ja peltomaisemaa. Käveltiinpä reitillä yhden maalaistalon pihapiirissäkin. Kuivalla kelillä pärjäsi hyvin lenkkareilla, mutta jos olisi ollut kosteampaa olisi järeämmät retkeilyvarusteet olleet paikallaan, koska paikoin oli aika mutaisiakin kohtia. Myös hyttysmyrkyllä kannattaa varustautua, koska itikat tuntuivat myös viihtyvät reitillä. Rotkolle saavuttaessa yllätti, ettei rotkon yläpuolella ollut turvakaiteita. Kovin lähelle kuilua ei siis tullut mentyä kurkkimaan.

Itse rotko oli ihana viilennys kuumassa kesäpäivässä ja jotenkin levollisen jylhä. Sinne olisi voinut jäädä haaveilemaan pidemmäksikin aikaa. Rotkolta matka jatkui kohti laavua, kotaa ja lampea. Siellä oli myös ensimmäinen puusee matkan varrella. Lammella oli laituri, josta olisi voinut pulahtaa uinnille. Paluumatkalla savolaiset kyltit vähän yllättivät: Ensin luki laavu 2.5 km ja 700 metrin jälkeen uudelleen laavu 2.5 km. Loppumetreillä ohjattiin, niin että Mustimäki-talolle on 600 metriä ja sama opastus oli uudelleen puolen kilometrin päästä. Siinä kohtaa piti varmistaa jo mapsista, ettei oltu menty sekaisin. Reitti oli kyllä muuten oikein hyvin merkitty keltaisilla merkeillä. Loppumatkan huipennus oli kaunis suolampi. Orinoro on kelpo kesäreippailukohde.

Haaveilua kesäkohteista

Suunnitellaan tulevan kesän lomareissuja. Nuoriso haluaisi Lappiin ja minä haaveilen Repoveden kansallispuistosta.  Espanja olisi ihana, mutta ei vielä tänä kesänä uskalleta lähteä sinne koronan vuoksi. Ehkä sitten vuonna 2022. Ehkä se hyvä puoli näissä poikkeusajoissa on, että on tullut retkeiltyä kotimaassa paikoissa, joihin ei olisi muuten tullut mentyä. 

Viime kesänä kävimme nuorten ja ystäväperheen kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi. Maisemat tiilikassa on huikeat. Leiriydyimme yöksi venäjän hiekalle, jossa on leirintäpaikka. Rannassa oli hyvä käydä iltauinnilla. Hiekka oli pehmeää ja ranta matala. Siinä pystyi kahlaamaan pitkälle.  Rannan tuntumassa oli myös grillipaikkoja ja vähän kauempana rannasta oli puucee. Rannasta oli hyvä käydä eri mittaisilla kävelylenkeillä. Illalla kävimme katsomassa Uiton majaa ja autiotupaa. Aamulla suuntasimme rantoja pitkin aamulenkille. Paluumatkalla maisemat vaihtuivat pitkospuihin ja suomaisemaan. Oli onnistunut yli yön leiriytyminen. Voin suositella. 

Tänä kesänä haaveilen myös lähikohteista, kuten Raaseporin linnan kesäteatterin Peter Pan- näytelmästä, Mustion linnan kesäteatterin Kaksi Puuta esityksesta Juha Tapion hittien siivittämänä ja toivon ehtiväni kesäretkille idyllisiin Porvooseen ja Loviisaan. Lisäksi haaveilen Ahvenanmaan maan punaisista teistä, somista kakkukahviloista ja hiekkarannoista. Poikkeusajoista huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Tervetuloa kesä 2021 ja uudet lomaelämykset.

Hemmottelua Sjökullan kartanon maisemissa

Jos haluaa hetkeksi irti arjesta, voi piipahtaa puolipäiväretkellä tunnelmallisen Sjökullan kartanossa maisemissa Kirkkonummen Kylmälässa. Kartano sijaitsee keskellä kaunista Uusimaalaista luontoa lähellä Tampaja-järveä. Kartanolla toimiin nykyään ByPias lifestyle-myymälä, Natural by Tanja hoitola ja kahvila. Lisäksi hyvällä säällä Pizzeria on Wheelsissä on tarjolla kiviuunilla paistettua pizzaa.

Meidän tämänkertainen retki suuntautui tutkimaan lifestyle-putiikin tarjontaa, joka olikin ihanaa, harmonista ja kaunista. Varoituksena, että kun kaikki on niin ihanaa niin ilman omaa paperipussukaa myymälästä on vaikea poistua. Lisäksi kävimme kahvilla ja ilokseni tällä kertaa kaikki kakut olivat gluteenittomia. Sainkin ison palan runsasta porkkana kakkua. Puolipilvisenä päivänä ei ollut Pizzeria on wheels ja ulkoterassi auki, mutta kahvilan puolelta olisi saanut mm. todella hyvännäköisiä salaatteja. Hieman harmitti, että olimme jo syöneet lounaan. 

Kävimme kävelemässä tunnin lenkin Sjökullantiellä ihastellen maalaismaisemia. Kotimatkalla poikkesimme Lapinkylän leipomossa ostamassa tuoreet pullat kotituliaisiksi. Sympaattisesta kahvilasta saa myös lounasta. Näkemisen arvoinen on myös ihanan pieni toiminnassa oleva Lapinkylän kyläkauppa. Maalaishenkeä parhaimmillaan. Kesällä täytyy mennä uudelleen ja ehkäpä vierailla putiikin lisäksi läheisen Tampaja-järven uimarannalla, jossa on uintiin täydellinen matala hiekkapohja.

Klara vappen ja hyvät eväät

Klara vappen eli selviä vapusta helposti hyvien eväiden kanssa. Vapuksi on kiva tehdä jotain hyvää ja helppoa. Mielellään myös useampaa sorttia, että maistuu kaikille. Onneksi vappu ei ole pingoitusjuhla, joten vappueväiden ei tarvitse olla niin monen mutkan kautta tehtyjä. Viime vappuna olimme aloittaneet jo muuttopakkaamisen ja olin myynyt terassin pöydän ja tuolit uusiin koteihin. Tietysti vappuna on kivempi syödä ulkona, joten vappupicnik-pöytä rakentui ihan riittävän isoksi kuuden muuttolaatikon avulla ja keväiseksi liinalla.

Tänä vappuna mennään myös picnik- ja grillausmeinigillä, koska edelleen on korona-rajoituksia. Jotenkin tässä on tämän erikoisen vuoden aikana muuttunut entistä enemmän mukavuudenhaluiseksi ja ajattelin omalta osalta keventää valmisteluita ja taidan tilata valmiin vappukassin esimerkiksi Talin kartanolta tai Kaartin ravintolasta. Molempien tarjonta vaikuttaa hyvältä ja lähes kaikki on myös gluteenitonta. https://www.ravintolakaarti.fi/ajankohtaista/vapuksi-vappukassi

Jos leivontapeukaloa kuitenkin kutittaa, niin saatan tehdä jo testaamani parsapekonipiiraan, joka oli todella hyvää. Pongasin sen K-ruoka- lehdestä (4/2021)ja muunsin gluteenittomaksi. Gluteenittoman version ohje alla.

Parsa-pekonipiiras gluteenittomana

Pohja

2 dl Semperin grovmixiä

1 dl perunamuusijauhetta

1/2 parmesaanilastuja (tai raastetta)

125 g juoksevaa oivariiniä

1 dl vettä

Sekoita kaikki aineet. Painele voideltuun vuokaan ja esipaista pohjaa 200 astetta 10-15 min.

Täyte:

1 nippu tankoparsaa (n. 400 gr)

1 paketti pekonia

1 punasipuli hienonnettuna (jos haluaa päästä helpolla, niin pakastesipulia)

1 tlk ruokakermaa

3 kananmunaa

1,5 dl parmesaanilastuja (tai raastetta)

1/2 tl suolaa

Hyppysellinen mustapippuria

Ruskista suikaloitu pekoni pannulla. Laita pekoni esipaistelun pohjan päälle. Sekoita munat, kerma, mausteet ja parmesaani. Huutele parsat. Napauta kantaosa pois. Leikkaa puolet pieniksi paloiksi ja sekoita munakerma seokseen. Kaada seos vuokaan. Loput parsoista halkaise puoliksi ja asettele taiteellisen näkemyksesi mukaisesti seoksen päälle. Piirakka viihtyy uunissa vielä 30 minuuttia.

Ja koskapa tykkään munkeista ja kaupasta saa vaan parin kappaleen gluteenittomia munkkipakkauksia, teen munkit joka tapauksessa pikkaisen oikaisten gluteenittomasta pullataikinasta. Ne maistuvat ihan kaikille. https://www.k-ruoka.fi/reseptit/gluteenittomat-munkit

Hauskaa vappua!