Motivaatio ja vitkuttelun taito

Homma tehtävänä ja deadline lähestyy, mutta toteutus jumii. Usein viime tippa on se paras motivaattori, mutta miten saisi potkittua itsensä tekemään asian jo aikaisemmin ilman kiirettä. Itsellä olisi nyt edessä yhden opintojakson lopputyön tekeminen. Muut opintoihin liittyvät jutut ovat jo valmiina. Vain tämä kirsikka kakun päältä puuttuu. Olisin voinut aloittaa sen työstämisen jo kuukausi sitten, mutta mutta sorruin siis vitkutteluun. Ei ole yhtään hyvää syytä miksi en olisi aloittanut aikaisemmin. 

Mitä hyötyä vitkuttelusta on? Ehkä tärkein havainto on, että ei ole liian kiireistä, kun on ollut varaa odottaa kuukausi. Vitkuttelun aikana asia on käynyt välillä mielessä ja välillä on käynyt myös mielessä miten asiaa kannattaisi edistää. Ehkäpä alitajuisesti olen työstänyt suunnitelmaa ja runkoa asialle. Aihekin vaihtui ja kirkastui vitkutellessa. Olen levännyt riittävästi, antanut ajatusten hautua ja asennoitunut siihen, että kohta se on tehtävä. Lisäksi on ollut myös pakko katsoa kalenteria ja miettiä mikä on riittävä aika saada asian hyvin tehtyä niin, ettei se ole liian hätäisesti kokoon kursittu. Vitkutellessa on tullut myös hoidettu monta vähemmän pahaa sijaistehtävää, kuten siivousta, lenkkeilyä, koiran hoitoa, somen tutkimista ja sarjojen katsomista. Uusia kausia on muuten tullut monessa hyvässä sarjassa; kuten Younger ja Line of Duty. 

Mistä sitten löytää motivaatio erilaisten aikaa vaativien tehtävien tekemiseen? Ja miten saada sisäisen motivaation hereille? Osan vähemmän miellyttävistä tehtävistä, kuten siivoaminen tai isojen ruokaostosten teko, olen tehnyt rutiinia eli ne ovat viikko-ohjelmassa yleensä samana päivänä ja samaan kellon aikaan, niin että niiden tekemiseen voi suorittaa automaattiohjauksella ilman sen kummempia miettimättä. Tiedän että toiset saavat siististä kodista tyydytystä ja kokevat siivoamisen palkitsevana. Itse pidän kyllä siististä kodista, mutta se ei vielä riitä minulle palkkioksi vaan saatan enemmin palkita itseni siivouksen jälkeen esimerkiksi pitkällä lenkillä, lukemalla hyvää kirjaa tai katsomalla hyvää sarjaa.  

No rutiinijutuista vaativimpiin tehtäviin. Nyt edessä olevan lopputyön tekemiseen minua motivoi ajatus siitä, että sitten opintokokonaisuus on loppuun saatettu. Lisäksi aihe on mielenkiintoinen. Opin uutta ja aiheen lukeminen sujuu helposti. Lisäksi sain viime viikolla ääniviestin entiseltä opiskelukaveriltani, joka oli kuullut näistä lisäopinnoista ja kyseli yhteistyömahdollisuuksia. Aika hienoa. Nyt siis tuumasta toimeen ja homma pakettiin. Ikkunanpesu voi odottaa omalla vitkuttelulistallaan ja eikös vielä olekin aivan liian kylmä ikkunanpesuun 🙂 Kesäkukkia olen luvannut viedä itseni ostamaan, kun lopputyö on valmis. Siihen saakka ihailemme maasta puskevia mukulakukkia. 

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille, äitien lapsille ja  lapsenmielisille!

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Olen pitkään yrittänyt vähentää kahvin juontia siinä onnistumatta. Liiasta kahvista on jäänyt epämukava olo. Sellainen levoton. Lisäksi vatsa ei ole tykännyt ja kahvi on turvottanut. Ja näistä kaikista haittapuolista riippumatta ole aina tykännyt yli kaiken hyvistä tummista kahveista ja hemmotellut itseäni kahvilla. Hyviä kahveja on kuitenkin perusarjessa aika harvoin tarjolla ja kahvin juonti useimmiten työoloissa on ollut sellaista kolmatta kuppia tankataan meininkiä.

Tammikuussa 2021 yritin jälleen kerran kahviremonttia, koska olin kuullut, että kahvissa voi olla homettakin. Nyt päätin, että sallin itselleni yhden kupin päivässä. Jos kuppi menee jo aamulla, on päivän kiintiö käytetty. Usein tähtään iltapäivään ja olen onnistunutkin. Päätin myös että juon vain hyvää kahvia. Pari kertaa olen töissä jo sortunut pannussa seisovaan juhlamokkaan ja pettymys on ollut karmaiseva, kun olen tajunnut, että tässä meni nyt iltapäivän hemmotteluhetki. Olen myös alkanut kuljettaa korvike teepussia käsilaukussa sosiaalisia kahvin juomistilanteita varten. Korona-aikana nekin ovat olleet aika vähissä. Kupin päivässä olen halunnut itselleni sallia, koska onhan se vaan niin hyvää. Kahvilassa käyntikin on joskus niin kivaa arjen hemmottelua. Ja jos on jossain hyvä jälkiruoka tai kahvileipä tarjolla, niin olisihan se tosi vaikeaa kieltäytyä.


Tässä nautiskellaan jälkiruokakahveja Sködefesteillä Ahvenanmaalla Mormors Gröna Hus-ravintolassa viime syksynä. https://dayseemedia.wixsite.com/mormorsgronahus

Mitä hyötyä tästä on ollut? Heti aluksi painoa tippui pari kiloa, turha vessajuokseminen loppui, vireystila on tasaisempi ja kahvipöhökin eli turvotus on poistunut ja asiat maistuvat enemmän. Viimeksi terveydenhuollon verepainemittauksessa oli verenpaineenikin ennätyshyvällä tasolla. Ja tietysti useimmiten iltapäivisin vietetty kahvihetki on muodostunut ihanaksi itsensä palkitsemishetkeksi, jolla on merkitystä. Eikä niin että kahvia kitataan kunnes tulee korvistakin jo ulos.  Olo on aika bueno nyt ja jos oikein kuvittelen niin hampaatkin näyttävät valkoisemmilta. Voin suositella tätä yhden kupin taktiikkaa ja aika helppoakin ihmiskoetta. 🙂

Kuva on napattu herkkuhetkestä Mikkelin torilta viime kesänä Vohvelikahvila Helteestä. Vohveli on gluteeniton. https://www.mikkelintori.fi/torikauppiaat/vohvelikahvila-helle

Täydellisyys on tylsää

Tämä blogi sai alkunsa niin, että osallistui kansalaisopiston nettisivujen päivitys kurssille. Tarkoituksena oli ensi kesänä toiseen projektiin liittyen tehdä nettisivut. Kurssilla oli kuitenkin aktiivinen vetäjä, joka kyseli jo ensimmäisellä kerralla: Mitä ajattelitte julkaista? Sitten tulikin kiire miettiä, että mitä sitä tekisi? Luontevasti ajatukset pyörivät joka päiväsen elämän ympärillä ja sellaisissa asioissa, jotka ovat itselle arjessa keskiössä. Seuraavalla kurssikerralla lähdinkin sitten rakentelemaan sivustoa arkeen liittyvistä asioista. Lisäksi houkuttelin tyttäreni mukaan kuvaamaan ja miettimään juttuja, kun yhdessä arkea jaamme.

Välillä kävi mielessä, että ketä tällainen kiinnostaa? Kun tässä ei ole sen kummenpia tarkoitusperiä,  niin ehkei sillä ole niin väliä. Korona-keväänä kirjoittelu on hyvää ajanvietettä. Toiset kutoo villasukkia, mutta olen sujuvasti ne taidot unohtanut peruskoulun jälkeen, joten tämä sopii minulle. Mietin myös, että osaanko? Kurssilta sain perustaitoja, mutta tässä edetään yrityksen ja erehdyksen kautta ja jos ei osu nappiin, niin sellaista sattuu. Kuvaaminen ja kuvien editointi on välillä vaikeaa ja tulee huteja, mutta harjoittelemalla oppii. Ja kun tämä on kuitenkin arkea koskeva blogi, niin ei arjessakaan kaikki ole täydellistä. Tai jos on, niin se vaatii pedanttia luonnetta, joka voi uuvuttaa tekijänsä. Meillä saa epätäydellisyys ja särötkin näkyä. Pääasia, että fiilis on plussan puolella. 

Lisäksi pohdin, että riittääkö hyviä juttua ja sisältöä? Yhdessä blogi-oppaassa kerrottiin, että ensimmäiset kymmenen postausta on kuitenkin epäonnistuneita. Yksi tuttuni sanoi, että keski-ikäisten blogit on sitä, että esitellään uutta kahvimukia. Toinen taas sanoi, että elämänmakuiset (blogit) ovat parhaita: Ei ala ahdistaa, että lukijan pitäisi olla täydellinen ja voi samaistua. Ehkä näissä blogeissakin on hyvä, että tarjontaa on laidasta laitaan. Jokainen voi valita itselleen ja omaan mielentilaan sopivan. Ja hei täydellistä ei ole, aina joku kirjoittaa paremmin ja hauskemmin. Osalla tietysti on ammattilaiset ottamassa kuvia ja niitäkin on kiva välillä katsoa. Tärkeintä on kuitenkin se omannäköinen juttu, jonka takana voi seisoa ja resonoi oman sisäisen maailman kanssa. 

Kuvassa mun uusi kahvimuki, jonka sain läksiäislahjaksi entisiltä työystäviltä 😉

Ystävänpäiväjuttuja

Ystävänpäivä lähestyy. Miten ystävää voisi muistaa? Ajatus on ehkä tärkein. Soitto voi olla kiva tai kunnon vanhan ajan postikortti. Ne kyllä lämmittävät. Hätätapauksessa myös tekstari ajaa asian eli olet muistanut. Ystävä kyllä ymmärtää, jos olet kiireinen ja et muuta ehdi. Töissä on parina vuonna ollut hauska ”salainen ystävä” tehtävä. Tänä vuonna oli tehtävänä muistaa salaista ystävää pitkin viikkoa ja jättää vihjeitä kuka ystävä on. Tosi kiva tehtävä, johon pystyin osallistumaan juuri omalaisilla pikkuvihjeillä. Sain salaiselta ystävältäni pieniä itsetehtyjä kortteja pitkin viikkoa. Ne piristivät kivasti arkista työviikkoa.

Yhdestä naisten lehdestä luin, ettei amerikkalainen ystävänpäivä istu suomalaiseen makuun. Lehdessä kehotettiin esimerkiksi antamaan ystävälle esimerkiksi hyödyllinen siemenperuna, jonka voi istuttaa keväällä maahan. Uskallan olla vähän erimieltä. Siemenperuna ystävänpäivälahjana olisi minusta kiva, jos se olisi amerikkalaiseen tyyliin vaaleanpunainen ja sydämenmuotoinen. Nautin kaikesta vaaleanpunaisesta hassuttelusta, pienistä kivoista jutuista ja ystävien muista edes kerran vuodessa. Lahjojen ostaminen voi tuntua överiltä, mutta nekin voivat olla pieniä muistamisia. Sain tänään ruusuja työystävältä ja äitini oli lähettänyt postissa suklaalta. Tuli hyvä mieli.

Joskus, kuten jouluna tai syntymäpäivänä on kiva muistaa ystävää myös lahjalla. Kun on tuntenut ystävän riittävän kauan alkaa jo oppia mistä toinen pitää. Hauskasti muutaman kerran on käynyt niin, että olemme vaihtaneet joidenkin läheisten ystävänäni kanssa samankaltaisia lahjoja. Airamin termarit esimerkiksi: Sain ystävältä tuparilahjaksi ihanan pinkin juomapullon. Siitä innostuneena ostin toiselle ystävälleni samanlaisen vesipullon jouluksi. Hän pyöräilee töihin ja ajattelin, että kylmää vesi piristävästä pinkistä pullosta maistunee. Ja yllätys yllätys, sain häneltä joululahjaksi pinkin kahvitermarin, joka on ihana metsäretkillä. Todellisia täsmälahjoja.

Mitä kivaa sitten korona-aikana voisi tehdä ystävän kanssa? Rohkeimmat saattavat uskaltautua brunssille tai kahville. Spontaaniehdotus olisi että metsäretkelle, kävelylle, luistelemaan, lumikenkäilemään tai vaikka lähipuistoon talvipicnikille tai laskiaispullalle. Termariin teetä, kahvia tai kaakaota. Alla oleva kääretorttukuva on vuoden takaa kun ystäväni kanssa pääsimme “ulos syömään”. Ja tietysti pääruokana oli hiillostettua grillimakkaraa eli kunnon vanhan ajan “hiihtokilpailumakkaraa”. Muistatko tunteen kun lapsena olit hiihtokilpailuissa ja sen jälkeen tarjottiin höyryävää mehua ja rapea kuorista vähän palanutta makkaraa? Taisin hehkuttaa hiihtokilpailumakkaraa jo hiihtopostauksessa 🙂 Jälkiruuan voi sitten tarjoilla ystävänpäiväkoristeilla.  Me taidamme tällä kertaa tavata ystäviä koirapuistossa karvaisten kavereiden kanssa. Toivotaan, että ensi vuonna virukset on selätetty ja voimme viettää ystävänpäivänä vaikka isommat kekkerit. Hyvää omannäköistä ystävänpäivää!