Taipaleen kanava kesä-pitstoppina

Varkaudesta Taipaleen kanavalta löytyy kunnostettu museorakennus, jossa toimii kanavamuseo, musiikkikahvila Kukkakeidas ja pihapiiristä löytyy pupuja ja kanoja, jotka ovat etenkin lapsiväestä kiinnostavia. Kahvilasta löytyi juuri sopivasti suolaisia ja makeita herkkuja myös gluteenittomana. Kahvilan tytöiltä voi myös tilata onnittelulaulun, jos mukana on synttärisankari. 

Kanavamuseossa voi tutustua ilmaiseen perusnäyttelyyn Via Canaliaan, joka kertoo kanavarakentamisen historiasta. Lisäksi pihapiirin aitassa oli myös Taipaleella myyntinäyttely, jossa on maalauksia ja taideteoksia. Satuimme kanavalle juuri samaan aikaan kun sulkuportteja avattiin ja olikin lupsakan leppoista seurata vedenvaihtelua ja sen jälkeen vesiliikennettä. 

Taipaleen kanava on kesäinen kelpo pistäytymiskohde myös, jos on huoltopaussin tarvetta ohikulkumatkalla. Niin ja jos haluaa autoakin tankata, löytyy sisääntuloristeyksestä kylmäasema. 🙂

Korpimaisemaa Orinoron rotkolla

Savon reissulla kävimme tutustumassa Orinoron rotkoon Leppävirralla. Orinoron rotkoa pidetään yhtenä Savon seitsemästä ihmeestä. Rotko onkin kaunis. Se on noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kävelimme kokonaisuudessaan noin 7 km lenkin ja saavuimme rotkolle sen yläpuolelta. Reittejä on ilmeisesti myös lyhyempi, jos kävelyn aloittaa eri kohdasta. Lähdimme Mustinmäki-talolta. Alkumatka oli savolaista mäntymetsä ja peltomaisemaa. Käveltiinpä reitillä yhden maalaistalon pihapiirissäkin. Kuivalla kelillä pärjäsi hyvin lenkkareilla, mutta jos olisi ollut kosteampaa olisi järeämmät retkeilyvarusteet olleet paikallaan, koska paikoin oli aika mutaisiakin kohtia. Myös hyttysmyrkyllä kannattaa varustautua, koska itikat tuntuivat myös viihtyvät reitillä. Rotkolle saavuttaessa yllätti, ettei rotkon yläpuolella ollut turvakaiteita. Kovin lähelle kuilua ei siis tullut mentyä kurkkimaan.

Itse rotko oli ihana viilennys kuumassa kesäpäivässä ja jotenkin levollisen jylhä. Sinne olisi voinut jäädä haaveilemaan pidemmäksikin aikaa. Rotkolta matka jatkui kohti laavua, kotaa ja lampea. Siellä oli myös ensimmäinen puusee matkan varrella. Lammella oli laituri, josta olisi voinut pulahtaa uinnille. Paluumatkalla savolaiset kyltit vähän yllättivät: Ensin luki laavu 2.5 km ja 700 metrin jälkeen uudelleen laavu 2.5 km. Loppumetreillä ohjattiin, niin että Mustimäki-talolle on 600 metriä ja sama opastus oli uudelleen puolen kilometrin päästä. Siinä kohtaa piti varmistaa jo mapsista, ettei oltu menty sekaisin. Reitti oli kyllä muuten oikein hyvin merkitty keltaisilla merkeillä. Loppumatkan huipennus oli kaunis suolampi. Orinoro on kelpo kesäreippailukohde.

Haaveilua kesäkohteista

Suunnitellaan tulevan kesän lomareissuja. Nuoriso haluaisi Lappiin ja minä haaveilen Repoveden kansallispuistosta.  Espanja olisi ihana, mutta ei vielä tänä kesänä uskalleta lähteä sinne koronan vuoksi. Ehkä sitten vuonna 2022. Ehkä se hyvä puoli näissä poikkeusajoissa on, että on tullut retkeiltyä kotimaassa paikoissa, joihin ei olisi muuten tullut mentyä. 

Viime kesänä kävimme nuorten ja ystäväperheen kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi. Maisemat tiilikassa on huikeat. Leiriydyimme yöksi venäjän hiekalle, jossa on leirintäpaikka. Rannassa oli hyvä käydä iltauinnilla. Hiekka oli pehmeää ja ranta matala. Siinä pystyi kahlaamaan pitkälle.  Rannan tuntumassa oli myös grillipaikkoja ja vähän kauempana rannasta oli puucee. Rannasta oli hyvä käydä eri mittaisilla kävelylenkeillä. Illalla kävimme katsomassa Uiton majaa ja autiotupaa. Aamulla suuntasimme rantoja pitkin aamulenkille. Paluumatkalla maisemat vaihtuivat pitkospuihin ja suomaisemaan. Oli onnistunut yli yön leiriytyminen. Voin suositella. 

Tänä kesänä haaveilen myös lähikohteista, kuten Raaseporin linnan kesäteatterin Peter Pan- näytelmästä, Mustion linnan kesäteatterin Kaksi Puuta esityksesta Juha Tapion hittien siivittämänä ja toivon ehtiväni kesäretkille idyllisiin Porvooseen ja Loviisaan. Lisäksi haaveilen Ahvenanmaan maan punaisista teistä, somista kakkukahviloista ja hiekkarannoista. Poikkeusajoista huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Tervetuloa kesä 2021 ja uudet lomaelämykset.

Hemmottelua Sjökullan kartanon maisemissa

Jos haluaa hetkeksi irti arjesta, voi piipahtaa puolipäiväretkellä tunnelmallisen Sjökullan kartanossa maisemissa Kirkkonummen Kylmälässa. Kartano sijaitsee keskellä kaunista Uusimaalaista luontoa lähellä Tampaja-järveä. Kartanolla toimiin nykyään ByPias lifestyle-myymälä, Natural by Tanja hoitola ja kahvila. Lisäksi hyvällä säällä Pizzeria on Wheelsissä on tarjolla kiviuunilla paistettua pizzaa.

Meidän tämänkertainen retki suuntautui tutkimaan lifestyle-putiikin tarjontaa, joka olikin ihanaa, harmonista ja kaunista. Varoituksena, että kun kaikki on niin ihanaa niin ilman omaa paperipussukaa myymälästä on vaikea poistua. Lisäksi kävimme kahvilla ja ilokseni tällä kertaa kaikki kakut olivat gluteenittomia. Sainkin ison palan runsasta porkkana kakkua. Puolipilvisenä päivänä ei ollut Pizzeria on wheels ja ulkoterassi auki, mutta kahvilan puolelta olisi saanut mm. todella hyvännäköisiä salaatteja. Hieman harmitti, että olimme jo syöneet lounaan. 

Kävimme kävelemässä tunnin lenkin Sjökullantiellä ihastellen maalaismaisemia. Kotimatkalla poikkesimme Lapinkylän leipomossa ostamassa tuoreet pullat kotituliaisiksi. Sympaattisesta kahvilasta saa myös lounasta. Näkemisen arvoinen on myös ihanan pieni toiminnassa oleva Lapinkylän kyläkauppa. Maalaishenkeä parhaimmillaan. Kesällä täytyy mennä uudelleen ja ehkäpä vierailla putiikin lisäksi läheisen Tampaja-järven uimarannalla, jossa on uintiin täydellinen matala hiekkapohja.

Linnunlaulua ja ruuhkaa Linlossa

Lähikohteista suosikkimme on Linlon saari. Siellä on kivoja vajaan tunnin kävelyreittejä, rauhallisia kallion tasanteita, joissa voi istuskella ja myös grillauspaikkoja. Silta on uusittu vuosi sitten ja grillauspaikkoja lisätty. Aluetta myös kehitetään ja ehkäpä reiteille saadaan paremmat opasteetkin. (Ely-keskus tukee tätä vuonna 2021).

Tällä kertaa menimme Linlohon etsimään maantiedon läksyyn jääkauden merkkejä. Ja löytyihän niitä. Spekseinä oli löytää pohjoinen eteläsuunnassa olevia railoja kalliosta tai isoja kivenlohkareita. Bonuksena oli ihana keväinen lintujen laulu. 

Makkarat jätimme tällä kertaa kotiin, koska epäilin että grillauspaikat olisivat voineet olla aurinkoisena sunnuntaipäivänä ruuhkaisia. Neljästä ohittamastamme grillauspaikasta vain yhdessä oli makkarat tulilla. Ihmisiä saarella oli kuitenkin runsaasti, koska puolilta päivin parkkipaikat olivat aivan täynnä. Ihmiset upposivat hyvin saarelle, joka on yllättävän iso. Pois lähtiessämme ongelmia aiheutti kuitenkin tienvarsiparkkeeraus. Onnistuimme pääsemään pois ilman, että olisimme joutuneet peruuttamaan. Ohitettuamme autojonon tuli vastaan venettä kuljettanut katumaasturitraileri-yhdistelmä. Siinä oli varmasti hikikarpalot otsalla veneenomistajalla, koska hän ei kapealla tiellä ole päässyt perille eikä myöskään varmasti saanut venettään vesille. Toivottavasti hän ei tullut kaukaa. Myöskään isommat pelastusajoneuvot eivät olisi päässeet lähelle parkkipaikkaa. Toivottavasti parkkipaikalle tulee lisää tilaa, että kaikki halukkaat pääsevät nauttimaan upeasta ulkoilualueesta veden äärellä. 

Jos haluaa välttää pahimmat parkkisruuhkat, niin voi tietysti retkeillä primetimen ulkopuolella arki-iltaisin. Keväällä on iltaisinkin pitkään valoisaa ja syyspuolella taas auringon laskut ovat eeppisiä. 

-Ninni-


Ps. Jos merimelonta kiinnostaa, järjestää Kimpa Linlon kupeessa merimelontakursseja kesäisin. Been there, done that.

https://www.kirkkonummenmelojat.fi/koulutus/

https://www.kirkkonummi.fi/linlon-saari

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Olen pitkään yrittänyt vähentää kahvin juontia siinä onnistumatta. Liiasta kahvista on jäänyt epämukava olo. Sellainen levoton. Lisäksi vatsa ei ole tykännyt ja kahvi on turvottanut. Ja näistä kaikista haittapuolista riippumatta ole aina tykännyt yli kaiken hyvistä tummista kahveista ja hemmotellut itseäni kahvilla. Hyviä kahveja on kuitenkin perusarjessa aika harvoin tarjolla ja kahvin juonti useimmiten työoloissa on ollut sellaista kolmatta kuppia tankataan meininkiä.

Tammikuussa 2021 yritin jälleen kerran kahviremonttia, koska olin kuullut, että kahvissa voi olla homettakin. Nyt päätin, että sallin itselleni yhden kupin päivässä. Jos kuppi menee jo aamulla, on päivän kiintiö käytetty. Usein tähtään iltapäivään ja olen onnistunutkin. Päätin myös että juon vain hyvää kahvia. Pari kertaa olen töissä jo sortunut pannussa seisovaan juhlamokkaan ja pettymys on ollut karmaiseva, kun olen tajunnut, että tässä meni nyt iltapäivän hemmotteluhetki. Olen myös alkanut kuljettaa korvike teepussia käsilaukussa sosiaalisia kahvin juomistilanteita varten. Korona-aikana nekin ovat olleet aika vähissä. Kupin päivässä olen halunnut itselleni sallia, koska onhan se vaan niin hyvää. Kahvilassa käyntikin on joskus niin kivaa arjen hemmottelua. Ja jos on jossain hyvä jälkiruoka tai kahvileipä tarjolla, niin olisihan se tosi vaikeaa kieltäytyä.


Tässä nautiskellaan jälkiruokakahveja Sködefesteillä Ahvenanmaalla Mormors Gröna Hus-ravintolassa viime syksynä. https://dayseemedia.wixsite.com/mormorsgronahus

Mitä hyötyä tästä on ollut? Heti aluksi painoa tippui pari kiloa, turha vessajuokseminen loppui, vireystila on tasaisempi ja kahvipöhökin eli turvotus on poistunut ja asiat maistuvat enemmän. Viimeksi terveydenhuollon verepainemittauksessa oli verenpaineenikin ennätyshyvällä tasolla. Ja tietysti useimmiten iltapäivisin vietetty kahvihetki on muodostunut ihanaksi itsensä palkitsemishetkeksi, jolla on merkitystä. Eikä niin että kahvia kitataan kunnes tulee korvistakin jo ulos.  Olo on aika bueno nyt ja jos oikein kuvittelen niin hampaatkin näyttävät valkoisemmilta. Voin suositella tätä yhden kupin taktiikkaa ja aika helppoakin ihmiskoetta. 🙂

Kuva on napattu herkkuhetkestä Mikkelin torilta viime kesänä Vohvelikahvila Helteestä. Vohveli on gluteeniton. https://www.mikkelintori.fi/torikauppiaat/vohvelikahvila-helle

Hulluna hiihtoon

Ihanaa kun on lunta, pikkupakkasta ja kevätaurinko kimaltelee valkoisilla hangilla. Edellisestä kunnollisesta hiihtotalvesta on sen verran aikaa, että olin jo unohtanut miten huippua lumisessa metsässä lykkiminen on. Ne maisemat ja rauha. Ja mikä parasta vajaan tunnin hiihtämisen jälkeen kaikki ajatukset on nollautuneet ja kunto kasvanut samalla. 

Lapsena oli ihan parasta kun pääsi puolessa välissä lenkkiä majalle juomaan mehua. Samoin mikään ei voita hiihtokilpailumakkaran makua. Jotenkin kummallisesti makkara maistuu paremmalta ulkona kuin sisällä. Täällä etelässä harvoin on hiihtoreissulla mehua tai makkaraa tarjolla, mutta nämä kuvat ovat Jerikonmäeltä lähteviltä laduilta Kirkkonummelta. Jos hiihtää pienemmän väen kanssa lyhyen lenkin, voi pysähtyä Peuramaan hiihtokeskuksen kahviossa kaakaolla ja hiihtää takaisin Jerikonmäen parkkikselle. Innokkaimmille lykkijöille löytyy Peuramaan takaa lisää latuja. 

Koska hiihto on minulle lähinnä tapa nauttia lumisesta luonnosta, ei ole ollut niin väliä millaisia porkilla hiihtelen. Olen kyllä monena vuonna harkinnut uusien suksien ostamista, mutta lumet on yleensä sulaneet ennen kuin olen ehtinyt suksikauppaan. Hiihtelenkin veljeni vuosikymmeniä vanhoilla retrosuksilla, jotka on jo sen ikäiset, että taitavat olla jo trendikkäät. Ne toimii ihan hyvin kun muistaa laittaa luistoa ja sään mukaista pitoa. Huonosti voidelluilla suksilla hiihdosta on vaikea saada kicksejä. Olen taas haaveillut pitokarvasuksista, mutta tarjontaa on niin paljon, että menen kaupassa lähinnä sekaisin. Miten niistä kaikista suksista osaisin valita oikeat?  Jos ei halua katsoa suksia karvoihin ja haluaa rennosti sunnuntai hiihdellä ilman välineurheilua, niin retroja ja edullisia välineitä saa muuten myös kierrätyskeskuksesta esimerkiksi Nihtisillasta, mutta kuumin talvisesonki näkyy sielläkin. Liukkaita latuja kaikille hiihdon ystäville!

Uinuvan talvipäivän rauhaa Keravan kartanolla

Usein lähistöllä on mielenkiintoisia retkikohteita, joista et ole ehkä tiennyt tai sitten et ole vaan jotenkin rekisteröinyt niitä. Yhtenä lumisena sunnuntai-iltapäivänä entinen opiskelukaverini kutsui minut korona-aikaa sopivalla tavalla kävelylle Keravan kartanolle. Kieltämättä ensin ajattelin, että mitähän nähtävää siellä talvella olisi. Maalaismiljöö motarin vieressä yllätti kuitenkin rauhallisella olemuksellaan. 

Vanhassa navetassa on käsityöläisten työtiloja mm. verhoomo ja puutyövertas. Navetan yläkertaan Keravan kaupunki suunnittelee juhlatilaa. Navetan vierestä löytyykin paikallinen Piilakso, jossa on polkupyöräkorjaamo ja kartanon puutarhurin varasto. Varastolta saimme mukaamme lampaille kuivattuja kasveja. 

Talvipäivän rauhasta uinuvasta tallista löytyikin lampaat ja kanat. Lampaat olivat ihanan kesyjä. Ne tulivat kiinnostuneina silitettäväksi ja ottivat kuivatut tuliaiset mustusteltaviksi. Pasi-pässi oli tiputtanut sarvensa ja uudet olivat kasvamassa tilalle. Pasille ja Armille oli käynyt vahinko ja lampolaan odotellaan karitsoja syntyväksi alkuvuodesta. Silloin vierailijatkaan eivät ole tervetulleita. Kanat olivat kaivautuneet purujen sekaan lämmittelemään ja kesyt kukot tepastelivat yläorsilla. Kanoilla oli myös virikkeenä kanakeinu, mikä ainakin kaupunkilaista hymyilytti. Ehkä kanapiireissä keinut ovat ihan arkipäivää. Tallia hoitaa cityfarmarit ja sitä ylläpidetään kummien lahjoituksilla. Linkki sivuille:  https://jalotus.fi/

Kartanolla vaalitaan myös perinteistä kiertotaloutta eli lainataan, korjataan ja vaihdetaan mieluummin, kuin hankitaan uutta. Kartanolta löytyy myös yhteinen laatikkoviljelmä ja jättimäinen ötökkähotelli eli lahopuuaita. Kesällä Kartanolla on myös kesäkahvila, josta saa raakakakkuja. Tuskin malta odottaa kesää, että pääsen juomaan kaffetta raakakkuineen kartanomiljööseen.