Iltapäivän hemmotteluhetki, Afternoon tea.

Arki ei ollut tällä viikolla todellakaan tyyni vaan kiireinen ja täynnä muuttuvia momentteja. Kiireen ja hopun katkaisi kuitenkin etukäteen varattu hemmotteluhetki Afternoon tealla Ateneumin upeassa miljöössä. Ateneum henkii historiallista tunnelmaa, joka välittyi myös Bistro Ateneumin puolella: korkeat katot ja arvokkuus kutsuvat rauhoittumaan ja nauttimaan. Ikkunoista pilkistelee myös rautatien torin upeat rakennukset. 

Kauniin tilan lisäksi suolaiset ja makeat pienet herkut oli aseteltu kauniisti tarjolle ja ne myös maistuvat todella hyviltä. Tarjolla oli suolaista piirakkaa, leipäjuustoä juureshillokeella, saaristolaisleipä täytteellä, tuorejuustokolmioleipä, mantelikeksejä kahdella hillolla, porkkanakakkua, macaronseja ja sitruunamuffinsi. Myös gluteenittomuuteni oli hienosti huomioitu. Tee-listalla oli erilaisia mielenkiintoisia vaihtoehtoja ja tällä kertaa tavallisen suosikkini Earl Greyn sijasta maistoin erinomaista hauduttua porkkana-inkivääriteetä. Tästä pääset katsomaan Ateneum bistron muuta tarjontaa: https://www.ateneumbistro.fi

Ateneum on myös kansallisgalleriana upea paikka ja Suomen taiteen tarina-kokoelma näyttely on aina yhtä ihana. Vaihtuvana näyttelynä on parhaillaan menossa Outi Heiskasen näyttely. Tällä kertaa emme ehtineet taidetta katsomaan. Mutta Afternoon tea arkisen päivän hemmotteluhetkenä toimi todella hyvin ja tämä kattaus piti nälän poissa iltapalaan saakka. Tästä olikin hyvä aloittaa pienen syysloman vietto.

Lohisoppaa Tarvaspäässä

Tänä viikonloppuna on vielä saatu nauttia auringosta. Syksyn väritkin alkavat jo pikkuhiljaa näkyä luonnossa. Toivottavasti tulee ihanan värikäs syksy ja myös lämmin sekä vähäsateinen, että voi iloita täysin siemauksin mahdollisimman pitkään ulkoilusta, luonnosta, pikkureissuista ja ehkäpä myös sienestyksestä. 

Jos kaipaat piristysruisketta alkavan syksyisen arjen keskelle, pistäydy Espoossa Akseli Gallen-Gallelan ateljee-linnassa Tarvaspäässä. https://www.gallen-kallela.fi/

Se on paikkana upea sekä sisältä että ulkopuolelta. Ehdin kesällä piipahtaa siellä vain herkullisella kermaisella lohisopalla ja pienellä kävelyllä rannassa. Kerrankin oli hyvä ja pehmeä gluteeniton leipä. Täytyy nyt syksyn tullen palata sinne uudelleen ja viettää viipyilevä iltapäivä museossa ja tietysti testata vielä CafeZoccerian ihanan näköiset kakut. Kahvilasta taisi löytyä myös raakakakkuja.

Alla oleva auringonkukkakuva on viime viikonlopun Skördefesteiltä Ahvenanmaalta, jotka olivat odotusten mukaan taas aivan ihanat. Kauniita syyspäiviä!

Syksynsatoa Skördefesteilla

Ensi viikonloppuna (17-19.9) vietetään Skördefesteja eli sadonkorjuujuhlia Ahvenanmaalla. Sen on alkavan syksyn kohokohta. Skördefesteillä voi vierailla avoimilla maatiloilla tutustuen niiden elämään. Monet tilat myyvät suoraan tiloilta tuotteita, joita voi ostaa kotiinviemisiksi. Lisäksi herkullista Ahvenanmaalaista ruokaa on tarjolla monessa paikkaa. Tässä minun suosikit vierailukohteiksi:

Limpparitehdas Amelian pihapiiristä löytyy kirpparin lisäksi lehmiä ja myymalä kahviloinen. Suokikki limpparini ovat mustikka ja vadelma. Siidereistä maistuu raparperi-vanilja. Herkkusuille täältä on saatavilla myös Mercedes chocolaterien arteesaanisuklaita.

Mormors Gröna Hus sijaitsee myös Lemlandissa. Tunnelmallinen illallinen vanhassa vihreässä puutalossa luomutuotteista tehtyine herkkuineen oli suussasulava. Samassa pihapiirissa on myös cafe Humlan pihakirppiksineen, jos olet liikkeellä kahvitteluaikaan. 

Herröstä löytyy merenrannalta avoin maatila/kalastustila Västerro. Täällä pääset halutessasi nauttimaan merellisestä tunnelmasta ja maistamaan todella herkullisia kala-annoksia.

Nämä kuvat ovat viime vuodelta. Ja ensi viikonloppuna taas mennään fiilistelemään syksyn makuja ja tunnelmia. Osoitteesta skördefest.ax/fi/ näet koko Skördefestien tarjonnan ja pääset valitsemaan omat vierailukohteesi.

Pitkä kuuma kesä Pyhtäällä

Puolivahingossa eksyttiin kesän kuumimpaan trendimestaan nimittäin Pyhtään kulttuuritalolle. Vallitsevan yhteiskunnallisen vitsauksen vuoksi jäi keikkakesä aika vajaaksi, joten tuumimme yhdessä ystäväni kanssa, että livemusiikkia olisi vielä kiva kuulla ulkoilmassa. Popeda on jo pitkään ollut sellainen “kesän tähti”, että ainakin kerran kesässä on Pate räjäyttänyt potin.

Nyt siis suuntasimme Popedan perässä Pyhtäälle. Ajomatka vei pääkaupunkiseudulta suoraan moottoritietä Pyhtään sydämeen. Auton jätimme ohjeistuksen mukaisesti parkkikselle, josta oli Shuttle-bussikuljetus (tunnetaan tilataksina eteläisillä leveysasteilla) Pyhtään kulttuuritalolle. Kulttuuritalo on puinen kaunis vanha kunnantalo. Aluksi paikalla oli vain vähän väkeä ja melkein mietimme, että olimmeko menneet vipuun ja tulleetkin paikallisen Bobedan cover-keikalle, mutta The Bändin keikkabussi oli onneksi talon kulmalle parkkeerattu. Portin avauduttua kulttuuritalon pihalla paljastui ihana sisäpihan puistomiljöö. Piha alkoi vähitellen täyttyä, mutta siellä oli mukavasti tilaa. Korona-turvavälejä pystyi noudattamaan ja maski naamalla olo tuntui turvalliselta. Olimme hieman nälkäisiä ja kanttiinin ystävällinen täti onneksi sai järjestettyä ostettavaksemme todella herkullisia lohileipiä sekä tavallisena että gluteenittomina. Hodareita myytin myös kojussa.

Illan hämärtyessä Ikurin soitin- ja puhallinorkesteri kiipesi esiintymislavalle ja elokuisen illan täytti hittibiisien räjähtelevä ilotulitus. Välillä rauhoituttiin Costellon unelmoidessa. Hieno ilta ja sanoin kuvailematon tunnelma, joka oli sekä bändin että kulttuuritalon omalaatuisuuden ansioita. Kulttuuritalolle oli selkeästi tullut paljon paikallisia, mutta myös Popedan ystäviä. Järjestelyt toimivat hyvin. Myös keikkaa katsoessa pystyi löytämään sellaisen paikankin, jossa sai säilytettyä turvavälit. Keikka loppui sopivasti kymmeneltä rajoitusten mukaisesti, joten sen jälkeen ehti hyvin ajamaan kotiin nukkumaan. Pyhtäälle täytyy palata ja vierailla paremmalla ajalla vaikka Strömforsin ruukissa ja Valkmusan kansallispuistossa. Ja tietysti ensi kesänä katsoa keikkakalenteria sillä silmällä. Jos tänä kesänä vielä mielit Kulttuuritalon keikoille, ehdit vielä Elastiseen. 

Ps. Kotimatkalla selvisi googlettamalla, että oltiin eksytty trendimestaan 😀 Ja olin niin keskittynyt fiilistelemään tunnelmaa, että hoksannut kuvata mitään. Onneksi ystäväni otti pari kuvaa ja sain lainata niitä tähän.

Pyöräilyretkellä Ahvenanmaalla Järsössä

Ehkä tunnelmallisin pyöräreitti löytyy Ahvenanmaalta Järsöstä. Sopii hyvin sunnuntaipyöräilijöille, jotka haluavat pysähtyä välillä ja nauttia maisemista sekä perillä vähän hemmotella itseään. Ystävieni kanssa suuntasimme siis Tour de Järsölle. Lähdimme Maarianhaminasta. Matka taittui siltojen yli mukavasti kauniissa merimaisemissa. Välillä tosiaan pysähtelimme ihastelemaan näkymiä ja vesihörpyille.

Kohteenamme oli Stickstugan hantverk & cafe, jossa on kaunis puutarha, käsitöitä ja lankoja myynnissä sekä aivan ihana kahvila, jossa on myös gluteenitonta tarjontaa.

Takaisin tullessa pysähdyimme uimassa ja viilentymässä Espholmin uimarannalla. Ahvenamaalla on paljon ihania hiekkarantoja, joita ei kaikissa turisrioppaissa mainita. Tämä on yksi niistä. Matkaa taisi olla noin 9 kilometriä suuntaansa ja kaikkinensa saimme kulumaan reissuun neljä tuntia. Aika täydellinen puolipäivä retki.

Kahvilaelämyksiä Maarianhaminassa


Ahvenanmaalla on ihana kahvilakulttuuri. Siellä voi löytää hyvän ja tunnelmallisen kahvilan melkein mistä vaan. Kahviloissa voi viipyillä hyvien keskustelujen merkeissä ja kahviloiden herkkutarjonta on monipuolista. Tässä kuitenkin kaksi lempikahvilaani Maarianhaminasta ihan keskusta-alueella, joten ne löytää myös helposti, jos on vain päiväretkellä.

Ihanan tunnelmallinen Bagarstugan sijaitsee Marianhaminan vanhimmassa talossa (1866) osoitteessa Ekonomigatan 2 aivan kävelykadun tuntumassa poikkikadulla. Itse rakennus on hieno ja tunnelmallinen. Kesällä kuitenkin kahvilan sisäpihalla oleva terassi vetää puoleensa. Upeaa miljöötä täydentää suussa sulavat baakelsit, herkulliset salaatit jamaukkaat leivät. Oma suosikkini on Kinuskitårta. Tällä kertaa viimeinen Kinuskitårta-pala vietiin nenän edestä, mutta kuvassa oleva marenkinen herkku ei tuottanut pettymystä. Leivistä eniten pidän brieostmetwurst-leivästä. Tällä kertaa söin kuitenkin ruokaisamman lohiperuunasalaatin. Ihana lounaspaikka.

Toinen suosikkini Svarte Kätten on myös vanhassa kauniissa ja viihtyisässä puutalossa keskustassa (Norrgatan 15). Täällä herkuttelen mieluiten salaatilla tai uuniperunalla. Tacosalaatti ja punajuurivuohenjuustosalaatti ovat takuuvarmoja vaihtoehtoja. Kakku tarjonta on myös monipuolinen. Ja molemmissa näissä suosikkikahviloissani on tarjolla runsaasti gluteenittomia vaihtoehtoja.

Svarte Kattenissa on ihanan iso piha, jossa löytää varmasti suojaisan pöydän, jossa voi keskustella ilman että vierustoveri on ihan korvan juuressa. Täällä on myös pikkuväki huomioitu sekä ruokalistassa että ulkona, sillä ulkoa löytyy myös hiekkalaatikko, jossa kärsimättömimmät kahvittelijat voivat rakennella hiekkakakkuja.

Aurinkoinen Naantali

Käyn yleensä ainakin kerran kesässä Naantalissa. Naantali on verraton ja hyväntuulinen kesäkaupunki, jossa on helppo irrottautua arjesta ja tempautua mukaan Naantalin rannan matkailijavilinään. On vähän kuin olisi ulkomailla kotimaassa. Naantali on myös siitä kiva kesäkohde, että keskustassa on kaikki kävelyetäisyydellä: Naantalin tori, Kuparivuoren maisemat, Kirkko, uimaranta, Muumimaailma ja rannan pikkuputiikit sekä ravintolat. 

Tämän kertaisella visiitillä palasin jälleen Cafe Amandikseen, jonka vohvelit ovat suussa sulavia. Tällä kertaa jääkahvi sai seurakseen vohvelin marjatäytteellä. Täydellinen helleherkku ja plussana tietysti, että kaikki vohvelit ovat gluteenittomia. 

Naantalissa voi viettää leppoisan kesäpäivän vain viipyillen ja nautiskellen.

Taipaleen kanava kesä-pitstoppina

Varkaudesta Taipaleen kanavalta löytyy kunnostettu museorakennus, jossa toimii kanavamuseo, musiikkikahvila Kukkakeidas ja pihapiiristä löytyy pupuja ja kanoja, jotka ovat etenkin lapsiväestä kiinnostavia. Kahvilasta löytyi juuri sopivasti suolaisia ja makeita herkkuja myös gluteenittomana. Kahvilan tytöiltä voi myös tilata onnittelulaulun, jos mukana on synttärisankari. 

Kanavamuseossa voi tutustua ilmaiseen perusnäyttelyyn Via Canaliaan, joka kertoo kanavarakentamisen historiasta. Lisäksi pihapiirin aitassa oli myös Taipaleella myyntinäyttely, jossa on maalauksia ja taideteoksia. Satuimme kanavalle juuri samaan aikaan kun sulkuportteja avattiin ja olikin lupsakan leppoista seurata vedenvaihtelua ja sen jälkeen vesiliikennettä. 

Taipaleen kanava on kesäinen kelpo pistäytymiskohde myös, jos on huoltopaussin tarvetta ohikulkumatkalla. Niin ja jos haluaa autoakin tankata, löytyy sisääntuloristeyksestä kylmäasema. 🙂

Korpimaisemaa Orinoron rotkolla

Savon reissulla kävimme tutustumassa Orinoron rotkoon Leppävirralla. Orinoron rotkoa pidetään yhtenä Savon seitsemästä ihmeestä. Rotko onkin kaunis. Se on noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Kävelimme kokonaisuudessaan noin 7 km lenkin ja saavuimme rotkolle sen yläpuolelta. Reittejä on ilmeisesti myös lyhyempi, jos kävelyn aloittaa eri kohdasta. Lähdimme Mustinmäki-talolta. Alkumatka oli savolaista mäntymetsä ja peltomaisemaa. Käveltiinpä reitillä yhden maalaistalon pihapiirissäkin. Kuivalla kelillä pärjäsi hyvin lenkkareilla, mutta jos olisi ollut kosteampaa olisi järeämmät retkeilyvarusteet olleet paikallaan, koska paikoin oli aika mutaisiakin kohtia. Myös hyttysmyrkyllä kannattaa varustautua, koska itikat tuntuivat myös viihtyvät reitillä. Rotkolle saavuttaessa yllätti, ettei rotkon yläpuolella ollut turvakaiteita. Kovin lähelle kuilua ei siis tullut mentyä kurkkimaan.

Itse rotko oli ihana viilennys kuumassa kesäpäivässä ja jotenkin levollisen jylhä. Sinne olisi voinut jäädä haaveilemaan pidemmäksikin aikaa. Rotkolta matka jatkui kohti laavua, kotaa ja lampea. Siellä oli myös ensimmäinen puusee matkan varrella. Lammella oli laituri, josta olisi voinut pulahtaa uinnille. Paluumatkalla savolaiset kyltit vähän yllättivät: Ensin luki laavu 2.5 km ja 700 metrin jälkeen uudelleen laavu 2.5 km. Loppumetreillä ohjattiin, niin että Mustimäki-talolle on 600 metriä ja sama opastus oli uudelleen puolen kilometrin päästä. Siinä kohtaa piti varmistaa jo mapsista, ettei oltu menty sekaisin. Reitti oli kyllä muuten oikein hyvin merkitty keltaisilla merkeillä. Loppumatkan huipennus oli kaunis suolampi. Orinoro on kelpo kesäreippailukohde.

Haaveilua kesäkohteista

Suunnitellaan tulevan kesän lomareissuja. Nuoriso haluaisi Lappiin ja minä haaveilen Repoveden kansallispuistosta.  Espanja olisi ihana, mutta ei vielä tänä kesänä uskalleta lähteä sinne koronan vuoksi. Ehkä sitten vuonna 2022. Ehkä se hyvä puoli näissä poikkeusajoissa on, että on tullut retkeiltyä kotimaassa paikoissa, joihin ei olisi muuten tullut mentyä. 

Viime kesänä kävimme nuorten ja ystäväperheen kanssa Tiilikkajärven kansallispuistossa https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi. Maisemat tiilikassa on huikeat. Leiriydyimme yöksi venäjän hiekalle, jossa on leirintäpaikka. Rannassa oli hyvä käydä iltauinnilla. Hiekka oli pehmeää ja ranta matala. Siinä pystyi kahlaamaan pitkälle.  Rannan tuntumassa oli myös grillipaikkoja ja vähän kauempana rannasta oli puucee. Rannasta oli hyvä käydä eri mittaisilla kävelylenkeillä. Illalla kävimme katsomassa Uiton majaa ja autiotupaa. Aamulla suuntasimme rantoja pitkin aamulenkille. Paluumatkalla maisemat vaihtuivat pitkospuihin ja suomaisemaan. Oli onnistunut yli yön leiriytyminen. Voin suositella. 

Tänä kesänä haaveilen myös lähikohteista, kuten Raaseporin linnan kesäteatterin Peter Pan- näytelmästä, Mustion linnan kesäteatterin Kaksi Puuta esityksesta Juha Tapion hittien siivittämänä ja toivon ehtiväni kesäretkille idyllisiin Porvooseen ja Loviisaan. Lisäksi haaveilen Ahvenanmaan maan punaisista teistä, somista kakkukahviloista ja hiekkarannoista. Poikkeusajoista huolimatta aion nauttia kesästä täysin siemauksin. Tervetuloa kesä 2021 ja uudet lomaelämykset.